Moni on mes­ta­ri, mutta Aimo on mo­nin­ker­tai­nen maail­man­mes­ta­ri: "SM-kul­tia en enää laske"

Täyden palkintokaapin lisäksi Aimo Mursulta löytyvät myös paperiset dokumentit saavutuksista voimanoston parissa. – Näitä kaikkia on sitten mukava vanhana katsella, kun kiikkutuolissa istuu, Mursu toteaa lempeästi.

Kuva: Kim Kauppi

Pitkä kilpaura, ensin painonnoston ja sittemmin voimanoston parissa, on tuonut palkintoja niin runsain mitoin, että osan vanhemmista on Mursu heittänyt jo menemään. Ne kun tahtoivat vuosien kuluessa tummua ja olisivat vaatineet jatkuvia puhdistustoimia. Ratkaisu vaikuttaa olleen kuitenkin hyvä: jynssäämisen sijaan Aimo Mursu on tuonut tasaisella varmuudella uusia palkintoja entisten tilalle. Mitalirohmuksikin häntä voisi kutsua, vaikkei mies saavutuksillaan leveile.

Maailmanmestaruuksia voimanoston parista Mursulta löytyy seitsemän, ennätyksiäkin ainakin tusina. SM-kultia hän ei kuulemma enää laske, mutta viimeisimmät ovat toki tuoreessa muistissa. Toukokuussa Lahdessa järjestetyistä SM-kisoista kotiintuomisina oli kaksi kultaa ja uusi maailmanennätys.Tahti ei hiivu, vaikka mittarissa on jo 75 vuotta.

Innostus lajiin tarttui jo nuorena poikana Lumijoella yhdessä veljen, Juhanin kanssa.

– Tuolloin 50-luvulla oli Lumijoella paljonkin toimintaa painonnoston parissa, Mursu muistelee.

Juhanista tuli MM-kisakävijä, ennätysmies ja melkein Ruotsia edustamaan päässyt olympiaurheilija. Loukkaantuminen esti pääsyn Münchenin kisoihin, ja muutama vuosi sen jälkeen myös Aimo Mursu lopetti: viimeiset painonnostokisansa hän kävi vuonna 1975.

Vuosia myöhemmin, 90-luvulla, oli voimanoston vuoro, jossa Aimo kilpaili ensimmäisten suomalaisten joukossa. Tuolloin ei vielä mestaruuksilla juhlittu, vaan sijoituskin oli maltillinen kahdeksas.

Uusi kipinä kilpailemiseen lähti tuolloin jälleen läheisten kautta, kun Mursu asui poikansa kanssa Oulunsalossa.

– Luulin, että Ilkka oli rippikouluikäisenä jonkun tytön löytänyt, kun kulki illat jossain, vaan sitten katsoin, että onpa se poika kasvanutkin melkoisesti – ettei tuolla lailla rakenne muutu naisissa juoksemalla, Aimo Mursu hymyilee.

– Salillahan se oli kylätalolla ruvennut käymään, ja lähdin sinne sitten jossain välissä mukaankin.

Sillä tiellä Aimo Mursu on edelleen. Ilkka Mursu siirtyi sittemmin menestyksekkäästi kehonrakennuksen pariin, mutta Aimo on jatkanut kilpailemista voimanostossa ja kiertänyt kansainvälisiä kisoja aina Yhdysvalloissa saakka. Parhaiten niistä reissuista on jäänyt mieleen uhkapelikaupunkinakin tunnettu Las Vegas, jossa Mursu äityi itsekin lyömään vetoa menestyksestään.

– Sanoin pojille, että jos voitan maailmanmestaruuden, niin tatuoin selkääni mursun. Sittenpä kävi niin, että maailmanmestaruus tuli, joten tatuointikin piti ottaa.

Yhteen maailmanmestaruuteenkaan ei Mursu tyytynyt, kun kaverit leikkimielisesti pilailivat hänen kustannuksellaan.

– Härnäsivät, että nyt olet yksinkertainen maailmanmestari, että sinun täytyy hankkia toinen, että tulee kaksinkertainen, Mursu nauraa.

– No, minä sitten soitin seuraavien kisojen jälkeen lentokentältä kotiinpäin, että nyt ollaan kaksinkertainen maailmanmestari. Sitten niitä kyllä on tullut lisääkin.

Maailmanmestaruuskisat kiehtovat eniten, sen Aimo Mursu myöntää. SM-kisat eivät enää samalla tavalla sytytä.

– Kai sitä haluaa olla aina vain isompi mestari.

Työuransa, liki 50 vuotta, Aimo Mursu teki nosturinkuljettajana. Edelleenkin hän tuurailee niissä hommissa, jos ja kun tarvetta ilmenee. Nosturinkuljettajan töihin hän ajautui sattuman oikusta, mutta pesti sopi rauhalliselle miehelle.

– Armeijan jälkeen kun olin työhommissa, niin johtaja tuli kysymään, että mitenkäs se Aimolla pää kestää. Vastasin, että riippuu, millä lyöt, vaan hän sitten jatkoikin, että ei kun tarvittaisiin miestä nosturiin, Mursu kertoo.

Ensi vuoteen asti Mursu aikoo pitää sapattia kisoista. Silloin järjestetään MM-kisat kotimaan kamaralla. Reissut ympäri maita ja mantuja eivät myöskään ole ilmaisia, ja useamman päivän kestävät kilpailut sekä hotelliyöt ovat raskas rupeama.

Mursu kiitteleekin kovasti oululaisia Penan Raudoitusta ja Teuvo Uusitaloa, jotka tukivat viimeisintä kisamatkaa Lahteen.

Lajin tulevaisuuskaan ei huoleta. Nuoria tulee lisää sitä mukaa kun vanhempia tippuu pois katsomon puolelle.

– Kuntosaleja on joka puolella, kyllä sieltä aina joku uusi tyyppi pulpahtaa kisoihin. Paljonhan se salilla käynti taitaa tosin tänä päivänä olla sitä, että omaksi ilokseen tekevät ja pullistelevat sitten uimarannoilla.

Ikäisekseen Aimo Mursu on hurjassa kunnossa, kiitos aktiivisen liikkumisen ja harjoittelun.

Monen samanikäisen askel on mennyt jo huteraksi.

Hieman haikeaksi Mursu meneekin, kun kertoo käyneensä jokin aika sitten synnyinkuntansa Lumijoen hautausmaalla käyskentelemässä. Sen multiin oli jo moni lapsuudenystävistä haudattu. Siksikin Aimo Mursusta on tärkeää, että vanhetessaankin ihminen pitää kunnostaan ja terveydestään huolta.

Pilke silmäkulmassa Aimo toteaa, että kilpailu-uran lopettamisesta ei ”passaa edes puhua”, ja miksipä lopettaakaan, kun menestystä tulee ja kunto kestää.

– Kai se on se voittamisen halu, mikä edelleen vetää mukaan. Ja totta kai pitää vähä nuorempia näpäyttää, mies velmuilee.

– Mutta on se myös niin, ettei ilmankaan taida osata olla. Jäänyt tavaksi, tämä kilpaileminen.

Voimanostaja Aimo Mursu, 75, on urallaan voittanut lukuisia maailman-, euroopan- ja suomenmestaruuksia.

Viimeisimmät palkinnot tulivat toukokuussa Lahdessa, jossa hän voitti kaksi SM-kultaa.

Lajin pariin miestä vetää edelleen niin voitontahto kuin halu pysyä kunnossa.