Ilkivaltaa on tehty maailman sivu, mutta se ei tee asiasta yhtään hyväksytympää. Töhriminen ja rikkominen ovat aina pois jonkun kukkarosta. Kun ilkivalta kohdistuu kunnan tai valtion omaisuuteen, olemme maksajina kaikki.
Ilkivallantekijä on aina korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Useinkaan teosta ei kirjata rikosilmoitusta, vaan esimerkiksi kunnissa asia pyritään käsittelemään toisin. On tärkeää, että asiasta puhutaan niin kotona kuin koulussa. Moni ilkivaltaan syyllistyvä aiheuttaa harmia sitä suurempaa miettimättä. Siksi muistutus ilkivallan seurauksista on aina paikallaan.
Osa kunnista maksaa vihjepalkkiota vahingontekijän kintereille johdattavista vinkeistä. Esimerkiksi Kuopiossa palkkion suuruus vaihtelee vahingon laajuudesta riippuen 100 eurosta 300 euroon.
Monessa kunnassa on myö panostettu kameravalvontaan. Kempeleessä kameravalvonnasta on jo nähtävillä hyviä tuloksia: kiinteistöihin kohdistuva ilkivalta on niiden mukana vähentynyt, mikä selviää toisaalla tässä lehdessä olevasta uutisjutusta.
Samalla kun ilkivaltaa pyritään ehkäisemään ja tekijät saattamaan vastuuseen, tulee miettiä ilkivallan syitä. Miksi joku rikkoo ikkunoita, hajottaa roskakoreja tai sytyttää tulipalon? Miksi seinäpintoihin tai alikulkuihin halutaan maalata oma tägi tai jotain tyhjänpäiväistä?
Onko kyse uhosta tai toimettomuuden täyttämisestä, pahan olon purkamisesta vai halusta tulla huomatuksi?
Lapsiin ja nuoriin panostaminen ei mene koskaan hukkaan. Siksi mielekkään harrastustoiminnan kehittäminen on kannattavaa. Se tulee kuitenkin muistaa, että tylsääkin saa välillä olla. Elämän ei tarvitse olla koko ajan ohjattua tekemistä tai jonkinlaista hulabaloota. Tylsyys antaa omalle mielikuvitukselle siivet ja mahdollistaa lapsen ja nuoren luoda jotain omaa.