Katselemme Helena Tornbergin kanssa museoalueen niitylle. Sinne voisi helposti kuvitella nuoren Ojanperän Aapon käyskentelemässä ja laulamassa.
Laulajan huomasivat myös 1870-luvulla eläneet liminkalaiset ja tekivät jotain esimerkillistä: keräsivät rahaa ja lähettivät lahjoistaan tunnetun orpopojan Jyväskylän seminaariin lauluoppiin.
Panostus kannatti. Vuonna 1856 syntyneestä Abraham Ojanperästä tuli aikansa merkittävin laulutaiteilija ja -opettaja. Hän levytti ensimmäisten suomalaisartistien joukossa ja toimi muun muassa Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kantaesityksen solistina.
Ojanperä tunnettiin laulajana ulkomaillakin. Komealla äänellä varustettu komea mies herätti huomiota myös pukeutumisellaan. Aappo oli teatraalinen, erinomainen seuramies, iloinen, välitön ja vilkas.
Jos Tornbergin vierellä istuisi toimittajan sijaan Abraham Ojanperä, olisi elokuussa ensi-iltansa saavan Abrahamin pidot -oopperan ohjaajalla ja libretistillä – miksi oopperan sanoittajaa kutsutaan – kysymys valmiina.
– Haluaisin tietää, jäikö hän velvollisuudesta Suomeen eikä lähtenyt maailman ooppera-areenoille, sillä sinnekin hänellä oli mahdollisuus. Esimerkiksi Ruotsissa Ojanperä nautti suurta suosiota.
Tasa-arvostakin Helena Tornberg haluaisi Aapon kanssa jutella. Vaikka Ojanperä oli tunnettu naiskauneuden ystävä ja naistenmieheksikin tituleerattu, uskoo Tornberg hänen suhtautuneen naisiin tasa-arvoisesti.
– Muuten pitkät ystävyyssuhteet useiden naisten kanssa eivät olisi toteutuneet. Ojanperä haastaisi nykyajan miehiä olemaan oikeasti tasa-arvoisia naisten kanssa.
Hänen mielestään Ojanperän elämässä näkyy myös vahva äidinkaipuu. Laulutaiteilija jäi orvoksi alle kaksivuotiaana hänen vanhempiensa menehdyttyä lavantautiin. Eikä hänellä ollut perhettä kuollessaan vuonna 1916 – kuolinvuoteen ympärillä tosin oli joukko ystäviä.
– Olen pohtinut miten hän käsitteli yksinäisyyttä, pettymyksiä ja syvintä sielunelämäänsä. Myös hengellisyys oli vahvasti läsnä hänen elämässään. Esimerkiksi hautauspuvukseen hän valitsi valkoisen – aivan kuin hän halusi olla valkoisissa vaatteissa valmiina ylösnousemukseen.
Ojanperän nuoruusvuosina Suomessa oli useita hengellisiä herätyksiä. Tornberg kiittelee ajan olleen kuitenkin erilaista. Vaikka elämä oli köyhää ja vaikeaa, oli ihmisten suhtautuminen moneen asiaan nykypäivää avarakatseisempaa.
– Luovuutta on kautta aikain yritetty kahlita, mutta Limingassa huomattiin Aapon lahjakkuus. Alussa herätykset eivät kahlinneet tai ohjailleet muita. Myös uskovaiset naiset kuuntelivat hänen lauluaan mielellään.
Liminka olikin Ojanperän sydämessä tärkeällä paikalla. Laulaja rakasti synnyinpitäjäänsä.
– Libretossa näkyy Ojanperän maisemallinen sielu. Myös minä olen vuosien aikana oppinut rakastamaan tätä seutua, lakeuden suurta taivasta.
Aluksi Abraham Ojanperän elämästä suunniteltiin laulunäytelmää. Kun säveltäjä Jukka Linkola piti 24:lle halukkaalle laulajakatselmuksen, huomattiin positiivinen ongelma: kaikki lahjakkaat laulajat halusivat mukaan.
– Syntyi ajatus, että tehtäisiin jotain suurempaa.
Vaikka Liminka onkin kulttuuripitäjä, ei oopperatuotannolle ollut koneistoa valmiina. Työtä ja vastoinkäymisiäkin on ollut paljon. Oopperan tuottaja on vaihtunut useampaan kertaan, samoin esityspaikka. Rahastakin on ollut pulaa. Osa hankkeeseen mukaan pyydetyistä kulttuuriyhteisöistä puolestaan on kääntänyt liminkalaisille selkänsä.
– Ehkä jotkut ammattilaiset katsovat, ettei Limingassa voi tehdä oopperaa. Kyllä voi!
– Kirjoitin aikanaan Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, missä totesin Limingan olevan kulttuurin kehto. Myös maaseudulla voidaan luoda hienoja kulttuurielämyksiä.
Vastoinkäymiset eivät ole lannistaneet innokasta ydinjoukkoa, päinvastoin. Esimerkiksi Linkola on todennut tekevänsä ”elämänsä oopperaa”.
Nyt hanke on vahvasti raiteillaan. Museoalueen ja radan väliin tulevan esityspaikan, Liminka-areenan, rakennustyöt käynnistyvät pian. Oopperan eri osa-alueet harjoittelevat tiiviisti.
Oopperan päätoteuttajien Limingan kunnan, Oulun ammattikorkeakoulun, Ars Liminka ry:n ja Oulunsalon Ensemblen yhteistyö on toimivaa.
Esityksiä on kaikkiaan kuusi.
Mitähän Ojanperä tuumaisi nimikko-oopperastaan?
Helena Tornberg uskoisi laulajatähden pitävän lopputuloksesta, sillä Ojanperä rakasti kaikkea taidetta. Ja jos mikä, niin ooppera on eri taidemuotojen käsikynkkää parhaimmillaan.
– Aivan perinteistä oopperaa emme ole tekemässä. Emme tee Ojanperän elämäkertaa vaan esityksessä liikutaan välillä tulevaisuudessakin, Tornberg paljastaa.
Libretto on liminkalaiselle monitaiturille ensimmäinen. Hän naurahtaakin, että kaksikieliselle oopperan sanoittaminen on ollut iso työ.
– Minulla tökkii välillä niin ruotsi kuin suomikin. Mutta uskoisin Ojanperän arvostavan kaksikielisyyttä. Vaikka hän oli fennomaani – suomenmielinen – hän viljeli ahkerasti ruotsin kieltä. Hän ei ajatellut kahden kielen kilpailevan keskenään.
Tornberg on kasvanut suomenruotsalaisen positiivisuuden ja pohjalaisen suoruuden ilmapiirissä. Siksi hän ei halua tarkemmin eritellä oopperahankkeen alamäkiä, mutta toivoo ihmisten rohkeasti kysyvän, jos jokin asia tuotannossa askarruttaa. Hän on nimittäin törmännyt erilaisiin huhuihin ja oikonut niitä.
– On kritisoitu sitä, ettei oopperaa tehdä pelkästään liminkalaisin voimin. Itse haluan ajatella, että kun saamme tekijöitä muualtakin, saamme oopperalle entistä suuremman huomion. Asioita pitää aina ajatella laajemmin. Ojanperäkin oli yhteistyön rakentaja, Tornberg muistuttaa.
540-vuotiaalle Limingalle ooppera on tärkeä ja iso hanke. Kokemuksia liminkalaiset ovat hakeneet Ilmajoelta, missä oopperatoiminta on saatu myös taloudellisesti kannattavaksi.
Siihen ei ole mitään estettä Limingassakaan. Yli kolmannes lipuista on jo myyty.
Tornberg toivoo kaiken kansan löytävän esitykset. Pukeutumiskoodikin Abrahamin pidoissa on avoin – jäykkää iltapukuetikettiä ei tarvitse noudattaa.
– Mutta jos haluaa Abrahamin hengessä pukeutua näyttävästi, niin se on toki sallittua, hän hymyilee.
Helena Tornberg toivoo, että oopperan jälkeenkin Liminka-areena ja museoalue saisivat huomiota ja toimintaa. Ojanperän perintöä voitaisiin tuoda esille vaikka laulukilpailujen muodossa.
– Nyt museoalue on vajaakäytöllä. Paikat tulee pitää kunnossa ja järjestää tapahtumia, pitkään kuntapolitiikassakin vaikuttanut Tornberg huomauttaa.
Vaikka ohjaaja ei tänä kesänä ehdikään pitää lomaa, ei hän aio oopperan jälkeenkään hellittää. Mielessä muhii jo ajatus ensi vuodelle. Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan päättymisestä.
Sodan syttyessä liminkalaiset suojeluskuntalaiset ja työläiset sopivat, ettei pitäjässä taistella. Kun muualla maassa veli nousi veljeä vastaan, Limingassa pidettiin sopu.
– Tuo harvinainen sopimus tulisi jollain tapaa saada esityksen muotoon. Aihe sopii myös Ojanperän henkeen, sillä hän oli omalla toiminnallaan musiikkimaailmassa rauhan mies. Hän muun muassa sovitteli suurten suomalaisten musiikkisukujen välistä riitaa.
Ojanperän aatetta tarvittaisiin nykymaailmaan paljon. Voisi kuvitella Aapon toteavan, että ”rauha se vasta on tosimiesten juttu”.
– Rauhan rakentaminen on vaikeampaa kuin sodan aloittaminen, Helena Tornberg kiteyttää.