LIMINKA Kun liminkalaislähtöinen Seija Niku, omaa sukuaan Anttila, oli kouluikäinen, hän sai oululaiselta tädiltään lahjaksi puristelasisen maitokannun.
Se lumosi.
– Se oli äärettömän kaunis. Ja yhä se on minulla tallessa. Niinpä jo pikkutyttönä aloitin lasin keräämisen.
Keräysharrastus on jatkunut vuosikymmeniä ja erilaiset antiikkihuutokaupat ja -liikkeet ovat tulleet Nikulle tutuksi. Tosin nyt keräily on vähentynyt, mutta lasiharrastus on saanut uuden muodon.
Kun Niku jäi eläkkeelle Kastellin lukion liikunnan lehtorin tehtävästä 34 työvuoden jälkeen, arjen valtasi tyhjyys.
– Mietin, että mille alkaisin. Ajattelin mitä voisin tehdä lasista? Luin artikkelin lasimosaiikkien tekemisestä ja ajattelin kokeilla itse. Siitä on nyt seitsemän vuotta.
Elokuun 28. päivään saakka Seija Nikun lasitöitä on mahdollisuus nähdä Limingan kirjastossa Lasi elää -näyttelyssä.
Lasimosaiikkitaulujen lisäksi esillä on lasilyhtyjä ja salkopystejä, mikä on Nikun viimeisin aluevaltaus.
– Puolimetrisiä salkopikareita tehtiin maailmalla jo 1500-luvulla. Koon pienentyessä lasipokaaleista ja jalallisista pikareista tuli 1600-luvun suosituimpia lasiesineitä.
Salkopystit Niku on muokannut poisheitetystä kierrätyslasista. Teoksissa käytetty puristelasi on rautamuottiin valettua, kuvioitua talouslasia.
– Kyse on antiikkiretrosta tai re-designista, kun lasi saa uuden elämän koriste-esineenä. Poisheittämisen sijaan perikuntien talouslasin voisi tuoda minulle. Tekisin niistä uutta taidelasia, hän vinkkaa pilke silmäkulmassa.
Lasimosaiikkitöillä Seija Niku kuvaa omaa sisäistä maailmaansa. Hän toteaa erityisesti muodolla ja värillä olevan suuri merkitys.
– Värit ovat tunteita ja tunteet värejä, elettyä elämää ja kokemuksia. Värit ovat meille jokaiselle alitajunnan viestejä. Kahdelle ihmiselle sama väri voi merkitä eri asiaa.
Niku pitää rohkeista väreistä. Lasimosaiikkitöiden kiinnittämisessä hän käyttää itse kehittämäänsä menetelmää.
– Lasin leikkaaminen ja käsittely aiheuttaa joskus haavoja. Liimaus on kellosepän tarkkaa työtä pumpulitupoilla ja hammastikuilla. Vasta valon vaikutus paljastaa lopputuloksen. Ja taulut kestävät säätä.
Niitä Nikulta ostetaankin paljon. Samoin mosaiikkipaloista syntyneitä lasilyhtyjä.
Entä millaisen salkopystin Virkkulassa syntynyt ja kasvanut Seija Niku tekisi ilmentämään synnyinpitäjänsä 540-vuotisjuhlaa?
– Aika vähän töissäni on ollut Liminka esillä. Pari teosta olen tehnyt, Rautukarin rantavahdin ja Ruutikankaan metsänvartijan. Jälkimmäisen lahjoitin paikalliselle hirviseurueelle. Mutta jos nyt tekisin Liminka-työn, niin kyllähän siinä lakeus tulisi esille – tasaisuus, linnut ja meri. Väreinä valkoista, sinistä ja vihreää.
