Kaleerit olivat soutulaivoja. Niissä oli yleensa yksi masto ja latinalaispurje, mutta ne liikkuivat etupäässä soutamalla. Kaleereja käytettiin tavallisten alusten tapaan. Sotakaleereja ei ollut erikseen. Sotatilanteissa rannikon tuntumassa kaleerista voitiin poistaa masto ja purje ja jättää ne maalle. Erityisesti rahdin kuljetukseen tarkoitetut alukset saattoivat olla peruskaleeria leveämmät.
Kaleerit olivat aluksi kevytrakenteisia ja matalassa vedessä kulkevia aluksia, joiden syväys oli alle metrin, pienimmillään puoli metriä. Peruskaleerin pituus oli 20-30 metriä ja leveys 3-4 metriä.
Kaleereita valmistettiin myöhemmin eri kokoisia (10-30 metriä) ja niiden miehistön määrä oli yleensä 60-250. Oikea kreikkalainen kaleeri oli 20 metriä pitkä ja kolme leveä. Laivan halki kulki keskipalkki eli kävelysilta. Jos tämä palkki murtui vihollisen toimesta, saattoi alus katketa. Aluksessa oli molemmilla sivuilla 25 airoparia eli soutajia oli yhteensä 50. Alusta kutsuttiin pentakonteriksi.
Oletetaan, että kaleereita on käytetty Välimeren piirissä jo 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua (eaa.) Soutulaivoja ovat aikanaan käyttäneet muun muassaegyptiläiset (aurinkolaiva), foinikialaiset, kreikkalaiset, osmannit, roomalaiset ja viikingit (pitkävene).
Venäjä alkoi rakentaa saaristolaivastoaan kaleereista vuonna 1696 Ruotsin valloitusta varten.
800 -luvulla eaa. kaleerin keulaan liitettiin vedenalainen törmäyskärki eli keulajuhmuri, mikä teki kaleerista sota-aluksen.
Varhaisessa pentekonterissa oli soutajia vain yhdessä rivissä. 600-luvulla eaa. foinikialaiset tai kreikkalaiset keksivät ulkohankapuomin, jonka päällä olevalla terassilla souti toinen ylempi soutajarivi.
Pian pentakonteriin lisättiin kolmas soutajarivi ja alusta kutsuttiin trieeriksi tai trireemiksi eli 3-souduksi.
Sanotaan, että trieerissä olivat soutajat toisiinsa nähden limittäin sekä pitus- että korkeusuunnassa.
Trieerin alin ja sisäisin soutajarivi istui aluksen pohjalla 60 senttiä veden pinnan yläpuolella. Tämän rivin soutuaukoissa oli nahkapussit estämässä veden roiskumista sisään aallokossa tai myrskyssä. Toisen soutajarivin airot olivat hieman aluksen parrasta alempana ja kolmas soutajarivi istui siis terassilla veneen laidan ylä- ja ulkopuolella.Kolmen soutajarivin (-kerroksen) avulla saatiin kaleeriin lisää vauhtia törmäyskyvyn vahvistamiseksi. Trieeristä muodostui 300-luvulla eaa.
Välimeren hallitseva ja paras sota-alus, jota käytettiin 2000 vuotta. Salamiin taistelussa 480 eaa. kreikkalaiset voittivat trieerien avulla persialaisten nelinkertaisen ylivoiman.
Venetsian merimahdin taustalla 1100-luvulla oli Arsenalen telakka, jossa kolmisoutuja valmistettiin sarjatyönä - jopa yksi alus päivässä.
1400-luvulla kaleereihin asennettiin tykkejä keulapakan päälle. Tykistöteknologian ja laivan rakennustaidon kehittyessä aseistetut purjelaivat yleistyivät ja syrjäyttivä kaleerit avomerellä. Tykkiportin keksimisen jälkeen purjelaivoissa saattoi olla kymmeniä tykkejä, kun taas muun muassa Itämeren kaleereissa tyydyttiin 1-3 tykkiin keulassa.
Tyyni sää, sumu ja karikkoiset rannikkovedet suosivat kaleereja. Esimerkiksi Ruotsin linjalaivasto hallitsi merialueita, kun taas Venäjän kaleerit hallitsivat rannikkovesiä.
Venäläisiä kaleereita käytettiin viimeksi Suomen sodassa vuonna 1809. Tuolloin venäläiset kaleerit ”vierailivat” Hailuodossa jo kolmannen kerran.