LIMINKA Tupoksen yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalaisista koostuva Pressiklubi pitää valtuuston helmikuista koulupäätöstä pääosin oikeana. Viisikko pohtii, että oppilaille on tärkeää järjestää opetusta kunnon tiloissa.
– Lasten näkökulmasta muutos ei välttämättä ole iso. Usein vanhemmat suhtautuvat päätöksiin dramaattisemmin, Veikka Hintikka miettii.
Sen sijaan ryhmäkokojen äärirajoille vieminen ei saa kiitosta. Nuoret pääsivät itse opinpolun alkuun alakoulussa parinkymmenen lapsen ryhmissä.
– Jos ryhmät ovat liian suuret, opettajat ovat helisemässä. Meille opettajalla oli aina aikaa ja saimme apua, Hintikka jatkaa.
– Ei ole kyllä jäänyt mieleen, ettenkö olisi saanut opettajalta tarpeeksi huomiota, Elias Holm toteaa.
Tosin Tupoksen alakoulussakaan ei heidän aikanaan päästy samaan kuin monessa kyläkoulussa, missä eri ikäiset oppilaat leikkivät keskenään.
– Ykkösluokkalaiset leikkivät ykkösluokkalaisten kanssa, Viivi Kajula muistelee.
– Silloin kuutosluokkalaiset tuntuivat jo ihan aikuisilta, Elias naurahtaa.
Viivi olisi pitänyt kyläkouluista kiinni, jos ne olisi voitu taloudellisin perustein säilyttää.
– Mutta uudet tilat ja laitteet ovat oppilaille parempi vaihtoehto, Eetu Kinnunen muistuttaa.
– Ollaanhan mekin opittu ilman teknisiä hienouksia. Tekevätkö ne oppilaista sen viisaampia, Aleksi Vuollo haastaa.
– Entä jatko-opinnot? Jos toiset osaa asiat paremmin sen takia, että heillä on ollut mahdollisuus käyttää uusia oppimisvälineitä, Eetu vastaa.
Nuoret säästäisivät etenkin ”turhista taidehankinnoista”. Kiitosta ei saa esimerkiksi Tupoksen koulun aulassa oleva patsas.
Kun koulukeskustelussa on päästy alkuun, avautuvat pressiklubilaisten sanaiset arkut. Omasta koulustaan he muuttaisivat sääntöjä – niitä kun on heidän mielestään aivan liikaa.
– Meidän on pakko ottaa ruokaa linjastolta, vaikkei jostain tykkäisikään. Ruokaa ei saisi laittaa roskiin, mutta niin kuitenkin tehdään. Tulee turhaa hävikkiä.
– Välitunnilla pitää mennä pihalle, vaikka yläkoululainen varmasti osaisi huolehtia ulkoilusta ilman pakkoa. Jos opiskelen kotona, niin en käy jokaisen 45 minuutin jälkeen ulkona. Menee maku, jos on liikaa sääntöjä, Viivi sanoo.
Veikka harmittelee opettajien käyttävän liian paljon energiaa eri sääntöjen noudattamisen seuraamiseen.
Sekin nuoria mietityttää, miksi koulussa ei saa syödä purkkaa. Aleksi sanoo ymmärtävänsä kieltoa, koska osa oppilaista sylkisi purkkaa lattialle.
– Mutta hammaslääkärit kannustavat syömään purkkaa ja sitten sitä ei saakaan jauhaa, Viivi miettii.
Koulussa on paljon hyvääkin. Muun muassa opettajat ja opetus saavat kiitosta.
Myös liikennelainsäädäntö klubilaisia puhuttaa. Vastikään nuoret ovat seuranneet uutisia Sastamalan kuolonkolarista, missä kaksi 17-vuotiasta kuoli, kun autoilija törmäsi heidän mopoautoonsa.
Pitäisikö heikkorakenteiset mopoautot kieltää? Entä tulisiko ajokortti-ikää laskea nykyisestä 18 vuodesta 16 vuoteen?
Elias näkee mopoautot tärkeänä osana nuorisokulttuuria. Hän tunnustaa itsekin joskus haaveilleen kyseisestä ajopelistä.
– Toki ne ovat tien päällä monen vihan kohteena. Pieniä muoviämpäreitä.
Viiviä lukuun ottamatta muut päästäisivät auton rattiin jo 16-vuotiaat. Veikka huomauttaa, että traktoria pääsee ajamaan jo 15-vuotiaana, vaikka kyseisellä kulkuneuvolla voi saada pahempaa tuhoa aikaan kuin autolla.
– Myös sitä voisi miettiä, että mopoautot korvattaisiin henkilöautoilla, joissa olisi nopeusrajoitin.
– Ei 16-vuotias ole vielä kypsä ajamaan autolla, Viivi heittää.
– Ei siihen ole valmis moni 18-vuotiaskaan, Elias näpäyttää.
Eetu olisi valmis nostamaan ikärajan jopa 21 vuoteen.
– Ehkä ajokokeessa voisi olla samanlainen kypsyyskoe, soveltuvuustesti kuin on armeijaan mennessä?, Veikka pohtii.
Eetu on samalla linjalla. Hän myös eväisi ajokortin niiltä, joilla on rikollinen tausta.
– Itse en hirveästi odota itse ajamista, mutta kyllähän se tuo vapautta liikkua. Äitiä varmaan ärsyttää, kun joutuu aina viemään ja hakemaan, Veikka sanoo.
Pressiklubin kolmantena aiheena on Lähi-itä ja rauha. Erityisesti nuoret miettivät Israelin ja Palestiinan suhteita. Onko kahden valtion tulevaisuus mahdollinen?
Yhdeksäsluokkalaiset sanovat, etteivät alueelta tulevat ikävät uutiset enää hätkäytä, koska tilanne on jatkunut pitkään.
– Siellä on iät ja ajat taisteltu uskontojen varjolla, Elias tietää.
Aleksi on skeptinen rauhan mahdollisuuteen. Viivi huomauttaa, että toivoon pitää aina uskoa.
Israelin toimet palestiinalaisalueiden rakentamisessa eivät saa Eetulta kiitosta. Hän sanoo toisen tahallisen ärsyttämisen olevan ”älyllisesti tyhmää”.
– Koko asiassa pitäisi ottaa tiukempi linja eikä hyssytellä asiaa, Viivi jatkaa.
– Tosin hankalahan meidän on ulkopuolisena sanoa että mitä pitäisi tehdä.
Elias toivoisi ihmisten matkustavan Lähi-idässä, jotta ymmärrys asioista olisi parempi.
– Ehkä koulussakin meille voisi kertoa enemmän alueen historiasta?, Viivi toivoo.