Saksalaislukiolainen on ollut neljä kuukautta vaihto-oppilaana Kempeleen lukiossa, ja jouluihmisenä hän on hyvin innostunut myös suomalaisesta jouluperinteestä.
– Pidän kyllä saksalaisistakin pipareista. Spekulatius on sellainen ohut kanelipipari, mutta eri makuinen kuin suomalaiset piparit. Lebkuchen on taas pulleampi pipari, jossa on usein suklaakuorrutus. Kaipaan erityisesti christstollenia, joka on pullamainen joululeivonnainen, Leonie kertoo.
Berliinistä kotoisin oleva nuori nainen kertoo aloittavansa jouluvalmistelut yleensä jo loka-marraskuussa.
– Joulu ei ala minulle koskaan tarpeeksi aikaisin! Joulua edeltävä aika on Saksassa tärkeä, ja Suomessa kaipaan erityisesti saksalaisia joulutoreja.
– Jouluna leivon myös paljon. Toivottavasti saan leipoa tänäkin jouluna, Leonie kertoo ja katselee ihastuneena toisen vaihto-oppilaan, thaimaalaisen Noppawee Tritiptawinin eli Eten ja vaihto-opppilasperheen ”äidin” Pirjo Heikin tekemiä piparitaloja.
Leonie, Ete ja japanilainen Moe Kodama maistoivat Pirjo Heikin luona ensimmäistä kertaa joulutorttuja. Maku miellytti. Vaihto-oppilaat olivat saaneet esimakua myös suomalaisista jouluruuista: kinkusta sekä lanttu- ja porkkanalaatikoista. Varsinkin Leonie oli innostunut uusista makuelämyksistä.
– En ole koskaan syönyt lanttua Saksassa. En ole tainnut aiemmin edes nähdä lanttua! Tykkäsin lanttulaatikosta; se oli erilaista kuin odotin.
Muuten joulu on Leonien mukaan Saksassa hyvin samanlainen kuin Suomessa: joulukalentereita, kynttelikköjä ja joulukuusi. Joulun alla Leonie myös askartelee paljon joulukortteja.
– Yksi traditio meillä on erilainen. Kuudes joulukuuta vietetään Pyhän Nikolauksen päivää, ja edellisenä päivänä lapset laittavat kengät ulos ikkunan lähelle. Jos he ovat olleet kilttejä, aamulla kengissä on Pyhän Nikolauksen tuomia herkkuja sekä pähkinöitä ja mandariineja.
Jouluaattona saksalaisperheissä käy joulupukki lahjoineen, mutta häntä kukaan ei yleensä tapaa. Leonie muistaa, että lapsena hän siskonsa kanssa toivoi kovasti pukin tapaamista. Suomessa asia korjaantuu, kun Leonien isäntäperheeseen saapuu joulupukki.
– Outoa, että Suomessa hänet voi jouluaattona nähdä! Ja että tiedetään tarkasti, milloin pukki tulee käymään!
Katolisissa saksalaisperheissä lahjat tuo joulupukin sijaan Christkind eli joululapsi.
Eräästä suomalaisesta joulutraditiosta Leonie on ihmeissään. Suomessa mennään jouluna saunaan!
– En ole koskaan ajatellut, että saunominen liittyisi jotenkin jouluun, Leonie nauraa.
Hän ihmettelee myös suomalaisen jouluaaton herkkupöydän runsautta. Saksassa jouluaattona syödään kevyemmin; korkeintaan makkaraa ja perunasalaattia. Varsinainen juhla-ateria on vasta joulupäivänä.
Vaikka Eten ja Moen kotimaissa joulu ei ole ei-kristittyjen parissa merkityksellinen juhla, joulutraditioita heilläkin on. Ete muistaa, että lapsena hän sai perheeltään jouluna oman joulukuusen.
– Lapsille saatetaan antaa jouluna joitakin lahjoja ja heille voidaan kertoa tarina joulupukista. Muuten joulua juhlivat vain ne muutamat kristityt, joita tunnen, buddhalaiseksi tunnustautuva ja Bangkokin lähellä asuva Ete kertoo.
Hänelle vuoden suurin juhlapäivä on Visakha Bucha Day, jolloin juhlitaan Buddhan syntymää, valaistumista ja kuolemaa. Päivää juhlitaan yleensä menemällä temppeliin.
– Tutkin ennen tänne tuloa suomalaista joulunviettoa, joten tiesin siitä jotain etukäteen. Minulla on oma joulukalenterikin. Kyllä, se on suklaajoulukalenteri, Ete nauraa.
Ete on tavannut myös joulupukin käydessään Rovaniemellä.
– Hän oli iso kaveri!
Tokion läheltä kotoisin olevan Moen mukaan joulu näkyy myös Japanissa.
– Se on suosittu, mutta hyvin kaupallinen tapahtuma. Japanissa lapsille voidaan antaa lahjoja. Yleensä pariskunnat viettävät jouluna aikaa yhdessä ja käyvät esimerkiksi ulkona syömässä. Jouluna syödään usein tietynlaisia hyytelökakkuja, Moe selvittää ja näyttää puhelimestaan kakunpalasen kuvaa.
Usein japanilaisesta joulutunnelmasta vastaavat isot myymälät, joiden koristelut ja oheisohjelma vaihtelee vuosittain.
– Uusi vuosi on meille suurempi juhla kuin joulu, Moe selvittää Eten nyökkäillessä vieressä.
Moe kertoo, että häntä kiinnostaa kovasti suomalainen kulttuuri ja kristinusko.
– Kuulin perheeltäni, että jouluaattona menemme kirkkoon. Se kuulostaa kiinnostavalta, koska en ole aiemmin käynyt kirkossa.
Moe tunnustaa tienneensä Suomesta ennen tänne tulemista varsin vähän. Vain joulupukin ja muumipeikot.
– Ja suomalaisen koulutusjärjestelmän.
Yllättäen Ete ja Leonie mainitsevat suomalaisen stand-up -koomikon Ismo Leikolan.
– Katsoin hänen Noniin -youtubevideonsa etukäteen, ja se oli hauska. Kuuntelin myös suomalaista musiikkia, ja ensimmäisenä kappaleena tuli Missä muruseni on. Ja Sinä ansaitset kultaa, Ete kertoo.
– Pidin niistä.Mutta mitä nämä ensi kevääseen saakka Suomessa viipyvät vaihto-oppilaat odottavat vielä näkevänsä ja kokevansa?
Leoniella on vastaukset valmiina:
– Haluan kokeilla kaikki talviurheilulajit: laskettelun, murtomaahiihdon, luistelun. Olen jonkin verran lasketellut aiemminkin. Lisäksi haluan kokeilla avantouintia. Haluan matkustaa niin pohjoiseen kuin suinkin ja nähdä paljon lunta. Ja pilkkiä!
Ete on innostunut jo näinkin ohuesta lumipeitteestä, koska näkee lunta nyt ensimmäistä kertaa. Hänkin aikoo kokeilla talviurheilulajeja. Luistelua hän on kokeillut jo Thaimaassa, mutta ensimmäinen kokemus jääkiekon pelaamisesta on hankittu Suomessa.
Ete haluaa myös oppia hyvin suomen kieltä.
– Aluksi ajattelin, että miksi opetella suomea kun niin harva sitä puhuu. Mutta sitten mietin, että se onkin aika coolia, hyvin suomea ymmärtävä ja puhuvakin Ete huomauttaa.
Moen tavoitteena on ennen kaikkea tavata vaihto-oppilasvuotensa aikana paljon muita ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan.
Hänen mielestään suomalaisilla on paljon yhteistä japanilaisten kanssa: ujous, hiljaisuus, ehkä historiakin.
– Koen, että minulla on enemmän kulttuurieroja muiden vaihto-oppilaiden kuin suomalaisten kanssa, Moe tuumii.