Rantalakeudessa oli 28.6. arkistosta ”revitty” tunnistusvalokuva linnunpönttöä ripustavasta pojasta. Kuvassa on eläinrakas museomestari ja Hailuoto-opas Heimo Vähämetsä Hailuodon Pölläntieltä, eli minä, tämän jutun kirjoittaja.
Rantalakeuden toimitus vieraili luonani vuonna 1993 kirjoitettuani kirjasen Mitä lintujeni nimet kertovat.
Kirjasen ideana oli se, että eri kielissä linnun nimet viittaavat saman linnun eri ominaispiirteisiin.
Kuvassa oleva pönttö on tehty sisältä lahonneesta, ontosta puusta. Kattona on maatalous- eli filmivaneeri. Otsalippa saisi olla pitempi, jotteivät harakat pääsisi häiritsemään pesintää. Pohja on kaksikerroksinen.
Ulkopohjan sivussa pitäisi olla huopakattonaula, ja toinen pöntön alaosassa. Naulat yhdistetään toisiinsa notkealla katiskalangalla, joka on helppo irrottaa kevätsiivouksen ajaksi. Pöntöthän pitää tyhjentää keväisin mahdollisten loisten ja kirppujen varalta.
Tässä pöntössä näkyy olevan lentoaukon ympärillä muovinen suojus estämässä muita lintuja nokkimasta aukkoa suuremmaksi.
Pöntön sivuilla on niinikään hupakattonaulat pöntön kiinnittämistä varten. Pöntön kiinnitykseen ei tule käyttää rautalankaa, vaan joustavaa luonnonmukaista narua, joka ei imeydy puuhun puun paksutessa. Tämä pönttö palveli tehtävässään 25 vuotta.
Kiinnostukseni lintuihin sain äidiltäni, joka lahjoitti minulle lapsena noin 40 lintulajia sisältävän lintukirjan. Pohjimmiltaan kiinnostukseni luontoon, historiaan, krjoittamiseen ja sananlaskuihin periytyy äidin isältä Kustaa Vuotikalta.
Kustaalla oli ollut vertaus tai sananlasku lähes joka asiaan kuten Aleksis Kiven seitsemässä veljeksessä.