Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten viettämästä kevätjuhlasta, pesah-juhlasta, jossa muistellaan exodusta eli juutalaisten pääsyä pois Egyptin orjuudesta ja syödään happamatonta leipää.
Pesah viittaa viimeiseen vitsaukseen, jolla Jumala koetteli egyptiläisiä ennen juutalaisten vapautumista. Juutalaisten juhla kesti 8 päivää, minkä takia kristityjenkin piinaviikko kestää saman ajan. Siksi on luotu 2. pääsiäispäivä, pälkkäpääsiäinen. Sana lienee karjalaista juurta ja sen tulkitaan tarkoittavan pelkkää pääsiäistä, jolloin ei enää tarvinnut noudattaa piinaviikon rituaaleja, vaan sai levätä rauhassa pääsiäisen (sielun) puhdistusmenojen ja hiljaisuuden jälkeen.
Ruotsin kielessä pääsiäinen on påsk ja englannin kielessä easter. Sana easter juontuu kauas kivikaudelle saakka ja viittaa saksilaisten jumalattareen eostre. Eostre oli saksilaisilla hedelmällisyyden, kevään ja maanviljelyn jumalatar. Hänen kunniakseen vietettiin juhlia kevätpäivän tasauksena, joka on ollut yksi neljästä pakanauskontojen juhlista jo neoliittisella ajalla.
Suomalaiset ovat luoneet oman sanansa pääsiäinen lainaamatta sitä muista kielistä. Sana tulee verbistä päästä. Sana tarkoittaa päivää, jolloin on päästy 40 vuorokauden kiduttavasta ja raskaasta paastosta. Paasto oli useina menneinä vuosisatoina suomalaisille ankeaa aikaa, kun ruokaa oli muutenkin niukalti ja lisäksi koettiin monia katoaikoja ja nälänhätäkausia. - Juutalaisten pesah-juhlassa jaettiin ruokaa sellaisille, jotka sitä eivät muuten riittävästi saaneet, kuten vangeille. Tapana oli myös päästää vapaaksi yksi rikollinen.
Pääsiäinen on vanhin ja korkein kristillisistä juhlista: ylösnousemuksen juhla. Se on myös kaikkien liikkuvien kirkkopyhien ajan määrittäjä. Pääsiäinen on (mielen) puhdistusjuhla. Sitä on sanottu juhlien juhlaksi ja päivien kuningattareksi.
Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina oli monia erimielisyyksiä ja riitoja pääsiäisen vieton ajankohdasta. Vuonna 325 määräsi Nikean kirkolliskokous, että pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täyden kuun jälkeisenä sunnuntaina. Me vietämme yhä pääsiäistä keskikeväisen täyden kuun aikana, kuten itämaiset tietäjät jo tuhansia vuosia sitten.
Meillä pääsiäinen on kuitenkin puhtaasti kirkollinen juhla ja yhtä vanha kuin kristinuskokin. Kirkollisesti ajatellen se on päivä, jolloin Jeesus nousi haudastaan.
Hiljaisen viikon, piina- eli tymintäviikon päiville on annettu erilaisia nimityksiä. Niistä yleisimmät ovat: sukkasunnuntai, malkamaanantai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai.
Palmusunnuntai on viikkoa ennen pääsiäistä. Karjalassa sitä kutsutaan virposunnuntaiksi. Palmusunnuntai viittaa palmunoksiin, joita heiteltiin tielle Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemin pääsiäisjuhlille. Palmunoksaa on siitä lähtien pidetty voiton, ikuisen elämän ja taivaaseen pääsemisen vertauskuvana.
Virpomisen taustalla on katolinen puhdistusmeno. Suomessa virpominen liittyy hyvän onnen toivottamiseen. Koska meillä ei kasva palmuja, ovat pajunoksat kissoineen korvanneet palmun - paju kun on siihen aikaan ainoa elävä luonnonkasvimme. Sanotaan että pajunkissat ovat Jeesuksen koskettamia. Pajun varsiin lisättiin eri värisiä kangassuikaleita viitaten ehkä siihen, että Jeesuksen eteen tielle heiteltiin palmunoksien lisäksi vaatteita. - Olisikohan päämiesten kunniaksi asetettu punainen matto saanut tästä alkunsa?
Nykyisin yksinkertaisin virpomisloru on: virvon varvon tuoreeks terveeks, virpa sulle, palkka mulle. Yleensä virvottiin talon emäntää. Talon tytärtä on voitu virpoa: virvon varvon tuoreeks terveeks, rikkaaks rakkaaks, ison talon emännäks, viijen piian pitäjäks.
Emäntä virpoi saamallaan virvalla kotieläimensä. Minä olisin talon emäntänä voinut virpoa lehmäni: virvon varvon tiineeks terveeks, voiks ja maijoks, vähän ruuan kaluajaks. Virvat eli vitsat laitettiin talteen navetan kattoon. Niillä sitten paimenpojat ajoivat lehmät ensimmäisen kerran laitumelle kevätkesällä. Samoin ajettiin lampaat. Pyhien vitsasten uskottiin tuovan onnea; olivathan ne muisto pääsiäisestä ja Kristuksen piinaviikosta.
Suomen ordotoksisen väestön piirissä on virpominen ollut kirkollinen tapa. Palmusunnuntain lauantaivigiliassa pappi siunasi pajunoksat ja jakoi niitä jumalanpalveluksen jälkeen kaikille läsnäolijoille. Virpominen on kuulunut jo varhaiskristilliseen aikaan, koska sana virpa tulee muinaisvenäläisten sanasta, jota nykyään vastaa verba.
Sukkasunnuntai osoittaa jaloissa käytetyn vain sukkia hiljaisuuden takaamiseksi. Hiljaisella viikolla ei saanut meluta, ei viheltää eikä nauraakkaan. Meluisia töitä ei tietenkään saanut tehdä.
Malkamaanantai viittaa Raamatun lauseeseen: miksi sinä näet rikan veljesi silmässä, mutta et näe malkaa omassa silmässäsi. Raamatunlause viittaa syyttömän syyttämisen, kuten Jeesuksen kohdallakin tapahtui.
Malat ovat pitkiä halkaistuja riukuja, joista katto ennen rakennettiin tuohivuorauksen päälle. On myös viitattu siihen, että Kristusta malkattiin, mikä tarkoittaa ivaamista, solvaamista, pilkkaamista ja pistelemistä. Pisteleminen tarkoittaa tässä yhteydessä: puhua pisteliäästi.
Tikkutiistaina vuoltiin pärepihtiin päreitä, joiden oletettiin silloin tehtyinä olevan muita parempia. Pärepihti siinä palavine päreineen oli ennen ainoa valaistuskeino kynttilöiden lisäksi. Päreiden vuolemisella ja muilla maa- ja kotitalouden töillä oli omat määräpäivänsä, jotta vuodenkiertoon kuuluvat työt saatiin ajallaan tehdyiksi.
Kellokeskiviikkona asetettiin kello kellokkaan eli johtajalehmän kaulaan, jotta muut lehmät ehtisivät oppia sen tuntemaan ennen laitumelle laskemista. Tämäkin tapa kuului vuodenkiertoon eikä liittynyt kristillisyyteen. Tapa oli päivastoin epäkristillinen hiljaisella viikolla. Katolisena aikana nimittäin kirkonkellot sidottiin yhteen, eikä niitä hiljaisella eli tymintäviikolla soitettu. Tymintäviikko tulee ruotsinkielisestä sanasta dymmelvecka, joka tarkoittaa nimenomaan hiljaista viikkoa.
Kiirastorstai on ruotsiksi skärtorsdag, mikä tarkoittaa puhdistumistorstaita. Se viittaa siihen, että silloin Jeesus pesi opetuslastensa jalat.Vanha kirkko pitää kiirastorstaita herran ehtoollisen asettamispäivänä. Ehtoollinen on Jeesuksen verisen sovituskuoleman veretön toistaminen, jonka vaikutus ulottuu myös kuoleman jälkeiseen elämään niin, että sillä voi kiirastulestakin pelastua.
Suomen kiirastorstai on ajautunut kauaksi kristillisyydestä. Tosin siinäkin on kysymyksessä puhdistaminen pahaa tarkoittavista pakanalllisista hengistä "pakanallisten" keinojen avulla. Kiirastorstaina vanhat suomalaiset ajoivat kiiran pois pihamaaltaan. Kiira oli paha olento tai henki, joka aiheutti kaikkea pahaa. Kiira ajettiin pois esim. kiertämällä navetta lehmänkello kaulassa tai vetämällä kelkassa muuripataa, jossa oli kaikenlaisia teräviä metalliesineitä ja palava tervas- tai tervapönttö. Tervasnuotion savua lisättiin katajilla ja vanhoilla kenkärajoilla ja oljilla. Melun piti karkottaa paha ja savun tuli puhdistaa ympäristö suitsukkeen tavoin.
Kotona saatettiin kuljettaa palavia olkilyhteitä seipään nokassa omalla pellolla pellonannin turvaamiseksi. Sen jälkeen mentiin vielä kylän yhteiselle pääsiäisvalkealle eli kokolle. Tulen uskottiin karkottavan pois kaiken pahan, kuten se jo kivikaudella pelotti pois petoeläimet. Kiiran pois ajamisen jälkeen ei esim. käärmeiden, sisiliskojen tai sammakoiden pitänyt saapua pihapiiriin. - Koko piina- eli hiljainen viikko oli vuoden pelokkainta aikaa, jolloin noidat, trullit, pääsiäisämmät ja pahansilmäset tekivät taikojaan tuhotakseen perheen menestymisen. Hailuodossa pahansilmänen oli henki tai sellainen voimakeinoja omaava ihminen, että hän pelkällä katseellaan sai aikaan onnettomuuksia.
Trullit olivat kademielisiä akkoja, jotka yrittivät varastaa varakkaiden onnen itselleen mm. lehmiä lypsäen ja kotieläimiä leikellen. Oli myös akkoja, jotka yrittivät pelkästä ilkeydestä ja kateudesta vahingoittaa naapureitaan. Suomenkielen trulli tulee ruotsinkielen peikkoa tai noitaa tarkoittavasta sanasta troll. Trullien uskotaan kotiutuneen Suomeen jo keskiajalla, koska heidän tekosensa ovat puhdasta keskiaikaista mustaa magiaa.
Kiirasrostaina katumuksentekijät puhdistuivat eli vapautuivat synneistään ja heidän päältään poistettiin tuhkakeskiviikkona siroteltu tuhka. Karjalaisväestön keskuudessa kiirastorstai oli vuoden täydellisin suursiivouspäivä, jolloin vaihdettiin päälle myös puhtaat vaatteeta ja likkaiset hävitettiin. Näin kiirastorstai on jo yli tuhat vuotta sitten muodostunut yleiseksi liasta ja pahasta sekä synneistä puhdistautumisen päiväksi.
Pitkäperjantai oli pitkä ainakin Kristukselle ristiinnaulitsemisineen. Pitkäperjantai oli pitkän paaston ja raskaan piinaviikon huipentuma. Silloin ei vierailtu, vaan pysyteltiin kotosalla paastoten ja sanaa lukien.; vain kirkossa käytiin.
Niin Suomesta, Ruotsista kuin Saksastakin on tietoja, että kaikki lapset piiskattiin Kristuksen kärsimyksen vuoksi. Vanhan Rekonpäivän merkkinä kevätpäiväntasauksesta oli risu tai mies risu kädessä. Iloisella karjalaisalueella risu on käsitetty virpomiseen tarkoitetuksi pajunoksaksi, jolla vain hellästi lyöden toivotettiin onnea.
Erityisesti pitkäperjantain ja lankalauantain illat olivat vanhalle kansalle pahamaineisia, jolloin kaikki pahat voimat olivat liikkeellä ahdistelemassa kotieläimiä ja ihmisiä. Koko paaston aikaa on pidetty vaarallisena aikana, joka huipentui mainittuihin iltoihin. Kun Vapahtaja makasi vielä kiven takana haudassaan, saattoivat pahat voimat esteettä temmeltää.
Lankalauantain nimi tulee tavasta pestä tai värjätä talven aikana kehrätyt langat. Myös lankalauantai-iltana poltettiin pääsiäistulia pahan karkottamiseksi. Tähän aikaan, jolloin tiede ei vielä ollut selittänyt sääilmiöiden ja sairauksien syitä, olivat ihmiset hyvin taikauskoisia ja pelokkaita. Jollakin tavallahan oli selittämättömät asia selitettävä.
Pääsiäissunnuntai on kristikunnan ja kirkon korkein juhla, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Aikojen alussa kaikki sunnuntait olivat Kristuksen ylösnousemusjuhlia. Kun keksittiin muita juhlia mm. pyhimyksille, jouduttiin pääsiäiselle etsimään oma paikkansa kirkkovuoden kalenterissa.
Toisin paikoin on viime aikoihin asti uskottu, että aurinko tanssii noustessaan pääsiäisaamuna. Auringonnousua on menty katsomaan korkeille paikoille perheineeen ja palvelusväkineen. Helsingissä suosittu paikka on ollut Alppilan kallio. On sanottu, että aurinko Jeesuksen ylösnousemisen kunniaksi ilakoitsee, leikittelee, tanssii ja keikkuu. Tuohon on tietysti uskottu, ja ihminenhän näkee sen minkä uskoo tai haluaa. Auringonnoususta ja tuolloin vallitsevasta säästä ja tuulen suunnasta on ennustettu kesän säitä.
Pääsiäsikortteihin sisällytetyillä symboleilla on kaikilla oma, yleensä uuden elämän syntyyn ja kasvuun, liittyvä merkityksensä. Mainittakoon vielä, että mämmi, jonka tekemiseen liittyvät ohjeet ovat vuodelta 1700, vastaa juutalaisten käyttämää happamatonta leipää.
Kirjoittaja on Hailuoto- ja kirkko-opas ja tutkija.