Liminka on saanut viime päivinä ikävää julkisuutta. On kerrottu riitaisasta päätöksentekokulttuurista, luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välisistä jännitteistä, työntekijöiden vaihtuvuudesta, virheellisistä lastensuojelupäätöksistä, puutteista lastensuojelupäätösten perusteluissa, huonosta henkilöstöjohtamisesta ja avin selvityksistä. On myös kerrottu lukuisista valituksista ja tutkintapyynnöistä, joita on tehty ristiin rastiin.
Ei savua ilman tulta. Hyvä, jos lastensuojelussa on tehty korjaavia toimia Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden esiin nostamien epäkohtien ja vakavien virheiden suhteen. Hyvä, että avi valvoo.
Sillekin on syynsä, miksi osa kuntalaisista, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä näkee, että asioita on tarpeen selvitellä myös julkisesti. Ovatko kaikki muut kanavat epäkohtien korjaamiseksi käytetty, ilman tulosta? Somen keskustelupalstoilla ongelmia ei kuitenkaan ratkaista. Siellä voidaan heittää väitteitä ja kommentteja, joiden todenperäisyyttä on usein kovin vaikea selvittää. Pahimmillaan ne ovat täyttä huuhaata. Parhaimmillaan siellä voidaan jakaa tietoa, jota on muualta hankala, ellei jopa mahdotonta saada. Ongelmia ei ratkaista myöskään niitä salaamalla, vähättelemällä tai peittelemällä, varsinkaan kuntaorganisaatiossa. Jos korjattavaa on, epäkohdista on puhuttava avoimesti ja ratkaisukeskeisesti – viimeistään nyt. Asioiden selvittely Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa ei pitäisi olla arkea.
Esittipä väitteitä epäkohdista tai vääryyksistä sitten kuka tahansa, sama sääntö pätee niin arkielämässä kuin oikeussaleissakin: todistustaakka on syytteen esittäjällä. Jotain tärkeää tässä sopassa on kuitenkin jo menetetty. Se on luottamus. Sen takaisin saamisessa riittää työsarkaa.