Tyrnävä Paavola – Voisivathan nämä pesät olla jossain lähempänäkin, mutta kun tekevät täällä niin hyvin satoa, toteaa Pasi Ruusu kävellessään kohti mehiläistarhaansa.
Kullankeltainen rypsipelto hehkuu silmiin noin kilometrin etäisyydeltä. Tuolta niiden on hyvä hakea mettä, Ruusu tuumii. Tarhamehiläiset lentävät pesältä noin kolmen-viiden kilometrin säteelle meden perässä.
Ruusun pesät ovat Paavolassa. Itse tarhuri asuu Tyrnävällä. Matkaa harrastuksen pariin kertyy siksi ajettavaksi asti.
– Sanovat oppaissa, että pesällä pitäisi käydä yhdeksän päivän välein katsomassa, miten menee. Minä käyn neljä-viisi kertaa kesässä.
– Edesmenneen mentorini Ulla Reinikan kanssa tuumittiin, että mitä niitä jatkuvasti häiritsemään. Antaa luonnon toimia omillaan.
Nyt pesiä ollaan aikeissa häiritä, ihan pohjia myöten. Tarkoitus olisi löytää kolmesta pesästä kunkin kuningatar eli emo, ja eristää se pesän alimpaan osastoon tuottamaan talvisikiöitä.
Osastot ovat mehiläispesän eri tasoja, käytännössä laatikoita, joita pinotaan päällekkäin. Laatikoiden sisällä on kennoja, joihin mehiläiset tekevät hunajaa ja joihin emo munii uusia tulokkaita.
– Emon eristäminen on suositeltava toimenpide. Kun emon eristää ajoissa, se ei muni niihin kennoihin, joihin hunajaa kerätään. Viime vuonna en emoja eristänyt ja sitten olikin sikiöitä hunajakennoissa. Sikiöt pitää erotella pois käsin ennen hunajan linkousta.
Kuningatar voidaan merkitä emonmerkintämaalilla, jolloin se on helppo löytää pesästä. Ruusun emot ovat maalittomia, joten kuhinaa saa seurata vallan tarkalla silmällä.
Ensimmäisestä pesästä emoa ei löydy, ja pesä on muutenkin vaisu.
– Tämä taitaa olla emoton pesä. Hunajaa näyttäisi tulevan jonkin verran, mutta sikiökakkuja ei näy, Ruusu toteaa tutkiessaan pesän alimpia osastoja.
– Jaoin tämän pesän keväällä, joten olisiko emo sitten mennyt jaokkeen mukana...
Mehiläisten pitäisi tehdä pesäänsä uusi emo, kun ne huomaavat johtajan puuttuvan. Jos uutta emoa ei luontaisesti synny, pesään pitää ostaa uusi kuningatar.
– Suurin osa kesämehiläisistähän kuolee kesän kuluessa ja koko pesä kuolee, ellei kuningatar muni talvisikiöitä, Ruusu toteaa.
Toisestakaan pesästä emoa ei löydy, mutta pesä on ärhäkkä ja runsasväkinen. Emo siellä lienee, mutta sitä ei kuhinan seasta millään löydy.
– Tämä kolmas pesä on vahva, Ruusu tuumii avatessaan seuraavan kannen.
Mehiläisiä on mustanaan Ruusun ympärillä. Äänekäs surina ja pörinä tuntuu kutinana niskassa.
– Sikiöinti on jo käynnissä selvästi eli emo täällä on...
Ruusu ei silti löydä sitä pitkän etsinnän tuloksena. Hän eristää kuitenkin alimman jaokkeen ylemmistä ritilällä. Ritilän raoista mahtuvat työmehiläiset läpi, mutta emo ei.
– Jos ja kun se on nyt tuolla alimmassa osastossa, se jää sinne munimaan uusia tulokkaita.
Emoa pitää pitää hyvänä. Keväällä, kun pesä avataan talven jälkeiselle puhdistuslennolle, Ruusu lisää pesään yhden laatikon lisää alimmaksi.
– Mentorini neuvosta sen teen ja olen kokenut, että kuningatar tykkää kun saa lisää tilaa munia. Normaalisti sille on pesässä vain kymmenen kennoa eli kakkua, joihin munia. Lisäosasto tuplaa kakkujen määrän.
Hunajan sadonkorjuun aika on alkanut. Ruusu odottaa kohtalaista tuotantoa tälle suvelle. Valtakunnallisesti sato on jäämässä keskimääräistä heikommaksi Mehiläishoitajain liiton mukaan.
Yhtenä kesänä Ruusun vahvin pesä tuotti hänelle 200 kiloa makeaa kultaa. Suomessa yhden pesän keskisatotaso on noin 50 kiloa.
– Tämä on minulle harrastus. En laske kuluja enkä saa tästä tuloja. Mutta hunajaa ei tarvitse kaupasta ostaa eikä ole ongelmaa, mitä tutuille lahjaksi antaa, Ruusu naurahtaa.
Ruusu näkisi mielellään mehiläistarhauksen lisääntyvän harrastemielessä. Porukka alkaa ukkoutua ja akkautua. Mikäpä estää pesän laittamisen vaikka rauhaisalle asutusalueelle.
– Tarhamehiläiset eivät ole päälle käyviä ja esimerkiksi pihan marjapensaiden sadot parantuisivat, kun olisi pölyttäjiä lähellä enemmän, hän vinkkaa.
Naapurikin voisi riemastua moisesta.
Ruusun mukaan alkuun pääsee 300-500 euron panostuksella.
– Pesä pitää ostaa, suojapuku ja muuta perusvälineistöä. Käytettyjä välineitä löytää netistä hyvin.
– Itse suosittelen omasta kokemuksesta, että neuvoa kysyy alkuun joltain kokeneelta tarhaajalta. Itse olen saanut kaiken oppini alan konkarilta Ulla Reinikalta, jolla oli pesiä Saarikoskella, Ruusu kertoo mentorinsa muistoa kunnioittaen.
Jos mehiläisille on allerginen, kannattaa toki harkita tarkkaan, alkaako tarhaajaksi.
– Itsekin olen allerginen ja sain kerran kolme pistoa yhdellä reissulla: leukaan suoraan kolmoishermoon ja kaulalle.
– En ollut hengenvaarassa, mutta sain ensiavussa lääkitystä ja nyt pidän hanskalokerossa aina mukana adrenaliinipiikkiä. Kaiken varalta.
Nyt piikki ei ole tarpeen, vaikka yksi sinnikäs mehiläinen käy ojentamassa pesänsä penkojaa suoraan silmäkulmaan.
– Ensimmäinen pisto tälle kesälle. Eihän kukaan tykkää, jos kotia mennään häiritsemään, Ruusu naurahtaa.
