Opas huomauttaa, että Tšernobylin kaupunginportilla kannattaa ottaa kuva. Selfietä taiteillessani huomaan monumentin päällä atomienergiaa kuvaavan logon sekä sirpin ja vasaran. Harva tietää, että 32 vuotta sitten koettu kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus ei itse asiassa tapahtunut Tšernobylissa vaan 18 kilometrin päässä Prypjatissa – kaupungissa, mikä rakentui vuonna 1977 käyttöönotetun voimalaitoksen kylkeen.
Tšernobyl oli tosin luontainen Vladimir Leninin mukaan nimetyn voimalan nimilisäke, sillä alue tunnettiin Tšernobylina jo tuhatkunta vuotta sitten.
Hiljaisuuden rikkoo koira. Niitä alueella riittää, vaikka yhden talven aikana sudet verottivat kantaa ja suurin osa koirista on sittemmin steriloitu.
Eläimistö on ollut onnettomuuden jälkeen yksi voittajista. Alueella on villihevosia, karhuja, ilveksiä. Mutta myös ihmisiä.
Tuhoutuneen reaktorin ympärillä on kymmenen kilometrin suojavyöhyke, joka on vakavimmin saastunut ja minne pääsy on tiukimmin rajattu. Tšernobyl sijaitsee onnettomuuden jälkeen perustetulla toisella vyöhykkeellä, jonka läpimitta on noin 30 kilometriä.
Kaikkiaan toisella vyöhykkeellä asuu noin kolmisen tuhatta ihmistä: tutkijoita, sotilaita, mutta myös paluun tehneitä asukkaita.
Palvelutkin ovat palanneet. Tšernobylissa saa ruokaa kaupasta, polttoainetta huoltoasemalta ja alkoholia baarista.
Silti kaupunki on kuin suuri muistoalue. Museo esittelee videoiden, valokuvien, esineiden ja dramaattisen musiikin voimin onnettomuutta. Erilaisia muistomerkkejä on useita. Vaikuttavin on onnettomuuden jälkeen autioituneista 120 kylästä ja kaupungista kertova kylttikuja. Siellä täällä on kävijöiden asettelemia muovikukkia.
Vaikka muualla Ukrainassa Neuvostovallan aikaista historiaa on siistitty syrjään, Tšernobylissa Lenin seisoo yhä – käsi taskussa ja mietteliään näköisenä.
Autioituneissa kylissä näyttää erilaiselta. Luonto on vallannut asuinalueet. Tiet puskevat paksua puuta. Talojen katot ovat romahtaneet ja ikkunoista kasvaa horsmaa.
Onnettomuusreaktorin viereinen Prypjatin kaupunki on sekin aavemainen. Ennen katastrofia kaupungissa asui liki 50 000 ihmistä. Kaupunkiin avattu supermarket oli Ukrainan ensimmäinen. Vanhuksia kaupungista ei löytynyt, sillä kaupungin muodostivat voimalaitoksella työskentelevien perheet. Nuoria riitti.
Nyt puiden valtaamalla pääkadulla astelevat enää koirat. Ja turistit. Vuosittain Tšernobylin alueeseen tutustuu tuhansia turisteja.
Katso video
Prypjat näyttää tuomiopäiväelokuvan lavasteilta. Kerrostalojen luurankoja on siellä täällä. Ravintolasta kertoo enää kyltti. Hieman ennen onnettomuutta valmistunutta huvipuistoa ei ehditty koskaan avata. Vuosikymmenten saatossa maailmanpyörä on ruostunut ja törmäilyautojen kumit haurastuneet.
Linja-autossa opas heittää välillä vitsiä. Vaikka Ukrainassa voimalaonnettomuus on edelleen suuri tragedia, on asia onnistuttu tuotteistamaan matkailullisesti. Reilun sadan kilometri päässä olevan pääkaupungin Kiovan matkailuesitteissä tarjoillaan Tšernobylin matkojen lisäksi mahdollisuutta ampua Kalashnikovilla tai ajella tankilla.
Reaktoria lähestyttäessä tunnelma hiukan kiristyy. Turisteja muistutetaan useaan otteeseen kuvaussäännöistä. Suurin osa voimalaitosaluetta on Ukrainan terrorismilakien alaista, minkä vuoksi valo- tai videokuvaus on hyvin tarkkaan rajoitettua.
Voimalaitoksen ympäristö poikkeaa mielikuvista. Autioituneen, harmaan maan sijaan puut ovat vihreät. Omenapuissa on omenoita.
Reaktoreita alueella on kaikkiaan viisi – tosin viidettä ei ehditty koskaan ottaa käyttöön. Sen piti valmistua vuoden 1986 lokakuussa. Viimeisin toiminnassa ollut reaktori suljettiin 2000-luvun alussa. Nykyisin voimalaitosta hyödynnetään Ukrainan ylituotantosähkön varastointiin.
Itse tuhoutuneen reaktorin päällä on jykevä sarkofagi, betoniarkku. Se uusittiin pari vuotta sitten.
Reaktori numero neljä tuhoutui yöllä 26. huhtikuuta. Oli viikonloppu, minkä vuoksi voimalan miehitys oli vajaa.
Onnettomuuden syitä oli useita. Reaktori edusti epävakaaksi tiedettyä, grafiittihidasteista reaktorityyppiä. Käytössä, valvonnassa ja turvallisuuskulttuurissa oli virheitä. Silti Tšernobylin voimalaitos oli Neuvostoliiton ydinteknologian ylpeys, minkä vuoksi siellä tehtiin useita kokeita.
Onnettomuusyönäkin suoritettiin koetta. Se ei ei ollut saanut hyväksyntää voimalaitoksen suunnittelijoilta. Kokeesta vastasivat yöaikaan voimalaitoksen insinöörit. Wikipedia huomauttaa, että länsimaissa voimalaitosreaktoreita ei käytetä kokeisiin muuten kuin kattavan teknisen analyysin, laitoksen suunnittelijoiden kuulemisen ja riippumattoman turvallisuusviranomaisen hyväksynnän jälkeen.
Toista oli 80-luvun neuvostotasavallassa. Opas kertaa tapahtumia.
Koetta varten voimalaitoksen turvallisuusjärjestelmä kytkettiin pois päältä. Operaattoreilta ja kokeen valvojalta puuttui koulutus reaktorin käyttäytymisestä kokeen alhaisella tehoalueella, jossa reaktion karkaaminen käsistä oli tunnettu vaaratekijä.
43 sekuntia kokeen aloittamisen jälkeen reaktorin teho kymmenkertaistui normaalista. Jäähdytysputkisto ja kansi eivät kestäneet valtavaa paineennousua ja höyryräjähdystä. Yhden tutkimusteorian mukaan höyryräjähdystä seurasi pienimuotoinen ydinräjähdys.
Reaktorin sydämeen pääsi ilmaa, jolloin happi sytytti hidastinaineena olleen grafiitin. Kuumuus sulatti metalliosat. Radioaktiiviset kaasut, hiukkaset ja kappaleet pääsivät ulkoilmaan.
Tapahtumahetkellä säteilyn määrä oli kymmenen sievertiä (SI-järjestelmän mukainen säteilyannoksen yksikkö). Sarkofagin vierellä, paikassa missä valokuvaaminen on sallittua, kaivamme säteilymittarin esille. Mittari nousee keskimäärin yhteen mikrosievertiin.
Alhainen säteilytaso johtuu piha-alueen maanvaihdosta. Uusi betoniarkku myös vaimentaa tehokkaasti suoraa gammasäteilyä.
Muualla alueella säteilyn määrä vaihtelee voimakkaasti. Pripjatissa, sadekaivon päällä se nousee jopa yli kahdeksaan mikrosievertiin – tosin lentokoneessa mittari näytti aiemmin kymmenen kilometrin korkeudella 5,5 mikrosievertin säteilyä. Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan suomalaisen säteilyannos on noin 3,7 mikrosievertiä vuodessa. Luonnon taustasäteily on 0,04-0,3 mikrosievertiä tunnissa.
Annos, joka alle vuorokaudessa saatuna aiheuttaa säteilysairauden ja saattaa johtaa henkilön kuolemaan, on 6 000 mikrosievertiä.
Turismi on alueella siis suhteellisen turvallista. Yöpymäänkin Tšernobylissa halutessaan pääsee.
Vaikka todellisuus onkin onnettomuuspaikalla ennakkoajatuksia parempi, vetää alue mielen hiljaiseksi.
Arviot onnettomuuden aiheuttamista kuolemista vaihtelevat suuresti.
Akuutti säteilysairaus diagnosoitiin kaikkiaan 134 henkilöllä.
Pitemmällä aikavälillä säteilyn aiheuttamien sairauksien vuoksi kuolleita arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia – eräiden arvioiden mukaan jopa vajaa miljoona.
Moni Pripjatista evakuoitu sairastui, koska poistumisreitti kaupungista pari päivää onnettomuuden jälkeen kulki radioaktiivisen laskeuma-alueen läpi.
Lukuisten perheiden elämä sai synkemmän tulevaisuuden.
Ulomman suojavyöhykkeen portilla tehdään kauppaa. Kioskin ikkunassa myydään vanhoja armeijan kaasunaamareita, radioaktiivisuusmerkillä ja Tšernobyl -tekstillä varustettuja paitoja. Säteilyturvapukukin on mahdollista hankkia.
Opas miettii, josko jonain päivänä ihminen voisi taas vallata nyt luonnon itselleen omimat alueet.
Entä ydinvoima? Halajaako Ukraina sitä lisää?
– Meillä on nyt neljä toimivaa ydinvoimalaa. Emme halua niitä lisää. Ajatuksena on, että pääsisimme niistäkin eroon, hän pohtii mietteliäästi.