Liminka Kaksi naista seisoskelee Liminganportin oviaukon tuntumassa. Jo kauas Kasitielle näkee, millä asialla he ovat: heillä on yllään punaiset liivit ja käsissään Nälkäpäivä-keräyslippaat. Tässä ovat Suomen Punaisen Ristin Limingan osaston Pirjo Mäkelä ja Helena Ala-Kojola, jotka molemmat ovat kokeneita konkareita Nälkäpäivä-kerääjinä. Lauantaina he pääsivät opastamaan kaksikkoa, joka päätti tarttua keräyslippaan kahvaan ensimmäistä kertaa.
Sonnustaudumme 8-vuotiaani poikani kanssa punaisiin liiveihin. Lippaat saamme käsiimme vasta sitten, kun olen täyttänyt henkilötietolomakkeen molempien osalta. Millaiset viimeiset ohjeistukset naiset antavat ennen kuin ryhdymme toimeen?
– Käytöksen on oltava asiallista. Annetaan ihmisille mahdollisuus osallistua, mutta ei kerjätä, Ala-Kojola opastaa.
Yhden kirjaimen ero muuttaa tekemisen luonnetta oleellisesti: nyt kerätään, ei kerjätä.
Lauantai näyttää saaneen väen liikkeelle. Ihmisiä lipuu huoltoasemalle tasaisena virtana. Mäkelä ja Ala-Kojola kertovat, että Limingassa keräys on samanaikaisesti käynnissä myös S-Marketilla ja Tupoksen ABC:llä. Torstaina urakassa oli mukana myös Limingan partiolaisia.
– Nyt on vähemmän kerääjiä kuin muina vuosina. Normaalisti heitä on noin 55, nyt 21. Ei ole koskaan aiemmin ollut näin vähän, Mäkelä miettii.
Kylmä hiipii varpaisiin kengänpohjia pitkin. Onko kolea ja sateinen sää ehkä karkoittanut kerääjät? Ala-Kojolan mukaan sää ei selitä vähentynyttä kerääjämäärää. Hän muistuttaa, että toiminta kulkee jatkuvassa aaltoliikkeessä ja osallistumisinto vaihtelee vuosittain.
Tähän mennessä lippaita on naisten arvion mukaan täyttynyt noin 4–5. Keskimäärin rahaa on tullut Nälkäpäivä-keräyksen aikana Limingasta noin 2 000 euroa.
– Summa on pienentynyt koko ajan. Ehkä se johtuu siitä, että netin kautta nykyään lahjoitetaan, Mäkelä tuumii.
Meidän ensikertalaistenkin lippaat alkavat saada hiljalleen täytettä. Erityisen hanakasti lahjoituksia sujautetaan kerääjätoverilleni. Jokainen kolikon kilahdus ilahduttaa häntä suuresti. Täyttyvää lipasta on mukava vähän hölskytellä.
– Pitääpä laittaa muutama lantti tälle pienimmälle kerääjälle, yksi lahjoittaja hymyilee.
– Jos minulla on vara ostaa karkkia, on minulla oltava rahaa myös osallistua tähän, sanailee iäkkäämpi rouva kolikoiden kilahdellessa muovisen kirstun pohjaan.
Silmä oppii nopeasti huomaamaan, ketä kannattaa lähestyä. Osa varoo katsomasta ja kääntää katseensa pois meitä kohti kulkiessaan. Suurimmalle osalle ihmisistä uskaltaa kuitenkin esittää hyväntuulisen tervehdyksen ja kysymyksen:
– Haluaisitteko osallistua Nälkäpäivä-keräykseen?
Kysymyksen jälkeen osa intoutuu kaivamaan kuvettaan, osa kieltäytyy, osa kertoo osallistuneensa jo aiemmin. Muutamat jäävät porisemaan pitemmäksi aikaa. Vain harva ohittaa meidät sanomatta mitään.
Eräs rouva kaivaa suurieleisesti taskujaan ja toteaa, että sieltä löytyy vain kampa ja puhelin. Hän vakuuttaa, että jos lompakko olisi mukana, hän osallistuisi. Moni muukin vetoaa käteisen rahan puuttumiseen.
– Kiitos kuitenkin lämpimästä ajatuksesta! Ala-Kojola huikkaa hymyillen perään.
Kokeneemmilla kerääjillä tuntuu olevan sopiva sananen jokaiselle ohikulkijalle. Iloinen mieli tarttuu – myös allekirjoittaneeseen, joka haakuroi lippaansa kanssa hiukan arkaillen.
Kohdallemme seisahtuu monenlaista kulkijaa: merivartijoita, lapsiperheitä, pari bussilastillista imatralaisia turisteja. Hiljaiset hetket täyttyvät kerääjien keskinäisestä porinasta. Mäkelä ja Ala-Kojola ihastelevat kerääjätoverini reippautta. Vaihdetaan kuulumisia. Nauretaan. Kolme tuntia kuluu kuin huomaamatta.
Limingan lippaisiin kertyi Nälkäpäivä-keräyksen aikana 1 661 euroa. Tästä summasta puuttuu vielä kaikilla Limingan kouluilla kiertäneiden lippaiden osuus.
Keräystuotto tilitetään katastrofirahastoon ja jokaisesta lahjoitetusta eurosta vähintään 85 senttiä menee johonkin avustuskohteeseen. Se lämmittää mieltä.
