LIMINKA Autoja on parkkeerattu vaateputiikki Pikku-Riikkan tieliittymän molemmin puolin kymmenien metrien matkalle. Yhtä pitkä on myymälään jonottavien naisten jono jo paljon ennen kello kymmentä.
Jonottaminen on välttämätöntä, sillä Pikku-Riikan järjestämät Kympin päivä on muodostunut Limingan omiksi Hulluksi päiväksi. Ostoksille tullaan kaukaakin, Oulusta, Raahesta ja Kokkolasta saakka. Huhut väittävät naisten välisen vaatekisan olevan välillä kiihkeääkin.
Yrittäjä Riikka Pesämaa on tänä vuonna rekrytoinut perhepiiristä järjestyksenvalvojia. He huolehtivat siitä, ettei ostoksille rynnätä ennenaikaisesti. He ohjaavat tarvittaessa myös liikennettä, jotta vaaratilanteita ei synny.
Kello on kymmenen, ja naisjoukko rientää juoksujalkaa pihamaalle pystytetyn teltan luo. Ellet ollut ensimmäisten joukossa ryntäämässä telttaan, sekaan on melkeinpä turha yrittää.
Aurinkoisesti hymyilevä Pesämaa kulkee asiakkaiden joukossa megafoni huulillaan ja kertoo sovituskoppien paikat ja neuvoo teltan, jossa maksaminen tapahtuu.
Jotkut asiakkaat nappaavat mukaan itselleen sopivia kokoja, ja tarkastelevat vasta teltan ulkopuolella, millainen vaate tuli otettua kainaloon.
– En tiedä oikein itsekään, mitä olen mukaani saanut, nauraa Haukiputaalta tullut Mira Pohjasenaho.
– Luin Kympin päivästä Pikku-Riikan Facebook-sivuilta, ja olen täällä nyt ensimmäistä kertaa. Olihan minulla pieni aavistus, että täällä on paljon muitakin naisia. Olen hakemassa itselleni sattumalöydöksiä.
Mira Pohjasenaho on paikalla liminkalaisen ystävänsä Sanna Pikkaraisen kanssa. Pohjasenaho ja Pikkarainen ovat hieroneet strategian: he nappaavat vaatteen paitsi itselleen, myös ystävälleen. Teltan ulkopuolella tehdään inventaario siitä, onko hankkeissa onnistuttu.
Toisenlaisiakin taktiikoita on.
– Pitää kotona kokeilla, kenelle nämä sopivat, eräs asiakkaista huokaisee tuttavalleen.
Oulunsalolainen Tanja Gallén on kokenut Kympin päivien kävijä. Sen huomaa hänen vinkeistään. Ostoksilleen lähtiessä on tärkeintä pukeua niin, että vaatteita voi sovittaa myös ilman sovituskoppia.
– Eli paidan alle toppi. On liikuttava ihan rauhassa ja seurattava plus-miinus oman kokoista ihmistä. Jos hän palauttaa jotain takaisin rekkiin, ehdit napata sen itsellesi, Gallén vinkkaa.
Jo muutaman minuutin kuluttua moni asiakas huomaa Gallénin vinkin erinomaisuuden. Väliaikaisiin sovituskoppeihin on pitkät ja kiemurtelevat jonot. Monilla on nippukaupalla vaatteita käsivarrellaan. Osa asiakkaista odottelee tyhjentyneiden rekkien äärellä palautusvaatteita. Jospa sieltä löytyisi jotain itselle sopivaa.
Riikka Pesämaa on järjestänyt Kympin päivää jo kahdeksan vuoden ajan. Suosio on ollut taattu jo alusta alkaen.
– Ensimmäisellä kerralla Kympin päivät kestivät kolme päivää. Vaatteet myytiin kuitenkin muutamassa tunnissa, ja kaksi ja puoli päivää piti myydä eioota. Seuraavalla kerralla hankin vaatteita niin paljon, että ne kestäisivät pari päivää. Ne myytiin kuitenkin vajaassa päivässä, Pesämaa puistelee päätään naurussa suin.
Vuosien mittaan järjestelyt ovat hioutuneet huippuunsa järjestyksenvalvojineen ja teltan seinien avaamisineen. Esimerkiksi toinen vaateteltta avataan vasta kello 12. Sitä ennen sen uumeniin ei kurkita.
– Jos tuotteita on jäljellä vielä kello 14 jälkeen, ne myydään ulos eurolla.
Kympin päivän aikana laitetaan kiertoon kaikki entiset hankinnat, koska Pikku-Riikassa ei ole varastointimahdollisuutta. Pääasiassa myytävänä on kuitekin ihka uusia, maahantuojilta hankittuja palautuseriä.
– Kympin päivä on melkeinpä maahantuojien poistopiste. He tietävät, että minä ostan kuin Sulo Vilén, Pesämaa nauraa.
Pesämaa sanoo hänen vuodenkiertonsakin jakautuvat nykyään jaksoihin ennen ja jälkeen Kympin päivä. Sitä se on myös paitsi asiakkaille, myös Pesämaan perheenjäsenille ja heidän kavereilleen, työntekijöille sekä apuun tulleille ystäville.
– Kokoonnumme tänne kaikki ja nautimme tästä päivästä. Pidän siitä, että tavara vaihtuu ja sykli on nopea. Näin pysyy itsellänikin vire päällä eikä luovuus kuole!
Kello 10.15 kolme teltan rekeistä on typötyhjiä, ja muissakin lehahtelee vain muutama vaate. Pöydillä on joitakin housuja ja sandaaleja jäljellä. Jonot maksupisteeseen ovat pitkät.
Osa asiakkaista on saanut ostoksensa jo maksettua ja vetäytynyt nautiskelemaan pop-up -kahvila Sokeripalan herkuista puutarhapöytien ääreen.
He varmaankin odottavat, että kello lyö kaksitoista ja toinen teltta paljastaa tarkasti vartioidut aarteensa.