– Vietimme aavikkolla pikkujoulua, yhdessä muiden suomalaisten opettajien kanssa. Aavikko itsessään oli aivan mahtava paikka. Lämmin ja tunnelmallinen, Elina Lotvonen ja Kati Myllymäki-Nissinen huokaavat haikeina muistellessaan kokemustaan.
Aavikko oli uusi ja erilainen joulukokemus.
Elina Lotvonen ja Kati Myllymäki-Nissinen toteuttivat kuitenkin monia suomalaisia jouluperinteitä Lähi-idässä. Joululauluja he pystyivät esimerkiksi kuuntelemaan netin kautta.
Lauluista etenkin Sylvian joululaulu sai uuden merkityksen Kati Myllymäki-Nissisen mukaan.
– Siitä tuli minulle merkityksellinen laulu, sillä sanat koskettivat aivan eri tavalla ja syvemmin kuin aiemmin. Tunsin todellakin kaipuuta pohjoiseen. Edelleen, kun kuulen sen radiosta, huomaan herkistyväni.
Monia muitakin jouluun kuuluvia asioita perheet pystyivät toteuttamaan helposti. Koteihin hankittiin muovikuuset, ja joulupukkikin vieraili paikan päällä.
– Lapset sopeutuivatkin hyvin jouluun. Jälkeenpäin Joel ei tosin ole muistanut mitään muuta kuin lämmön. Lapsille tärkeintä joulussa ei loppujen lopuksi ollut paikka, vaan joulun henki ja läheisyys, Elina Lotvonen naurahtaa.
Joulujuhla näkyy Arabiemiraattienkin katukuvassa. Joulukuussa vietetään Arabiemiraattien kansallispäivää, jonka kunniaksi kaikkiin palmuihin ripustetaan valoja suorastaan ylenpalttisesti.
– Lisäksi kaupoista kyllä löytyy joulutavaroita. Se on ennen kaikkea kaupallinen juhla. Dubaissa esimerkiksi on uskomattomia joululiikkeitä. Hotelleissa puolestaan on huomioitu turistit ja järjestetty heille ohjelmaa, Elina ja Kati kertovat.
Perinteisiä suomalaisia jouluruokiakin oli helppo toteuttaa. Mausteita oli saatavilla ja piparkakkutaikinan tekeminen olisi ollut helppoa. Elina Lotvonen paljastaa kuitenkin hankkineensa piparitaikinan valmiina paikallisesta Ikeasta.
Tarjoilua täydennettiin paikallisilla herkuilla, joista etenkin hedelmä- ja pähkinälajitelmat olivat suosittuja. Joulukinkkuakin olisi yhdestä kaupungin kaupasta saanut, vaikka sianlihaa muuten ei olekaan myynnissä.
– Emme kuitenkaan ostaneet sitä, vaan päädyimme hankkimaan pöytään kalkkunaa, Kati Myllymäki-Nissinen kertoo.
Joulun vietto oli työvaihdossa olleille opettajille ja heidän perheilleen itsestään selvyys, vaikka paikalliset eivät juhlaa vietäkään. Heille tärkeämpi juhla on Eid, jossa yhdistyvät pääsiäinen ja joulu. Silloin annetaan lapsille lahjoja, joita he voivat käydä pyytämässä myös naapurustossa.
Täysin merkityksetön juhla joulu ei kuitenkaan ole. Islamin uskossa Jeesus on yksi tärkeimmistä profeetoista, ja siksi joulu on tärkeä juhla.
Se huomioitiin myös koulussa, jossa naiset työskentelivät. Koulun opetusjaksot oli rytmitetty niin, että joulun aikaan vietettiin parin viikon pituinen loma.
– Emiraatit on suvaitsevainen maa, vaikka paikallisten oma usko onkin vahva, Elina ja Kati toteavat.
Kansainvälisestä opettajan koulutusohjelmasta valmistunut Elina Lotvonen oli haaveillut työskentelystä ulkomailla jo pitemmän aikaa. Kun perheen nuorin poika Justus oli vajaan vuoden ikäinen ja Elinan hoitovapaa oli päättymässä, Lotvoset päättivät toteuttaa haaveen.
– Alusta lähtien tarkoituksenamme oli olla ulkomailla vain vuosi. Mieheni, joka on myös opettaja, sai järjestettyä itselleen vuorotteluvapaan, Elina Lotvonen kertoo.
Kati Myllymäki-Nissinen ja Elina Lotvonen työskentelivät molemmat opettajina Al Ainissa, Arabiemiraateissa.
Al Raqiahin koulussa oppilaita oli 600 ja henkilökuntaakin 80. Suurin osa oppilaista oli tyttöjä, mutta joukossa oli myös poikia.
Suomalaisten tehtävänä oli opettaa koulussa englantia sekä matematiikkaa, luonnontieteitä ja kuvataidetta, liikuntaa tai musiikkia. Puolet työstä muodostui paikallisten opettajien mentoroinnista. Projektin tarkoituksena oli viedä suomalaista opettajuuden mallia Arabiemiraatteihin.
– Emiraateissa opetus oli opettajajohtoista ja perinteistä. Toisaalta lapset olivat vilkkaita. Meidän olikin hyödynnettävä erilaisia aktiviteettejä ja toiminnallisuutta opetuksessa, Kati Myllymäki-Nissinen ja Elina Lotvonen kertovat.
Opetuksen järjestäminen oli haastavaa, koska oppilaiden taitotasot ja kielierot olivat suuret. Siitä huolimatta opetussuunnitelmassa oli määritelty todella korkeat tavoitteet.
Koko kansakunnan koulutustasoa haluttiin nostaa ja lapsista kouluttaa täysin kaksikielisiä, sekä arabian että englannin hallitsevia kansalaisia.
– Meillä kaikilla opettajilla oli ajatus, että voisimme vaikuttaa opetukseen. Käytännössä kätemme olivat kuitenkin sidotut ja vaikuttamismahdollisuudet olivat rajalliset. Olikin kasvamisen paikka, kun joutui hetkellisesti hyväksymään ympäristön asettamat rajoitukset.
Koulutusprojekti ja liminkalaisopettajien pesti oli määräaikainen. Kati työskenteli Emiraateissa kaksi vuotta, Elinan kohdalla kokemus jäi vuoteen. Molemmat kyllä harkitsivat jatkavansa vielä määräaikaisen työn jatkamista, mutta siinä vaiheessa työskentelyn mahdollistaneen projektin jatko oli epävarma.
– Projekti kuitenkin on jatkunut. Kukapa tietää, vaikka vielä joskus palaisimme sinne tai lähdemme jonnekin muualle, jos sopiva tilaisuus tulee vastaan, Elina ja Kati hymyilevät.