Suomessa valmistaudutaan 98. itsenäisyyspäivään. Olemme kansankuntana puhaltaneet enemmän tai vähemmän yhteen hiileen jo liki sadan vuoden ajan. Olemme kohdanneet vastoinkäymisiä, mutta urheasti selvinneet niistä. Viime sotien perintö elää oikeutetusti yhä vahvana. Kiitos sota-ajan sukupolville ei voi lakata sittenkään, kun sotaveteraaneja, lottia, kotirintamalla toimineita ja muita isänmaamme puolustajia ei enää ole.
Olemme kehittäneet yhteiskuntaamme, luoneet uutta, innovoineet, nostaneet elintasoamme.
Monilla mittareilla mitaten Suomi on edelleen hyvä maa asua. Paras maa meille suomalaisille, kuten legendaarinen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth kerran lausui.
Tämän vuoden aikana kansamme on kohdannut uuden haasteen. Epävakailta alueilta vyörynyt turvapaikanhakijoiden joukko on pakottanut meitä miettimään omaa suhtautumistamme erilaisiin ihmisiin.
Ylilyöntejä on tapahtunut puolin ja toisin. Rikokset ovat ehdottoman tuomittavia. Toimintatapoja on pystyttävä muuttamaan, jotta niiltä jatkossa voitaisiin välttyä.
Kempeleen lauantain mielenosoituksessa raikuivat huudot, joista osa on kaukana demok-raattisesta yhteiskunnasta. Pesäpallomailaan solmittu Suomen lippu ei sekään ole isänmaallisuutta, vaan osoittaa lähinnä huonoa makua.
Olemme oppineet vuosikymmenten aikana keskustelemaan asioista. Kaukana ovat itsenäisyytemme alkuaikojen väkivaltaiset ylilyönnit. Niitä, eikä sen ajan retoriikkaa tarvita tänäkään päivänä.
Tarvitsemme keskustelua ja vuoropuhelua. Sekä työrauhan viranomaisille ja päättäjille, jotka varmasti tekevät kaikkensa turvapaikanhakijatilanteen ratkaisemiseksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää!