Suomen koulujen tasoerot ovat hyvin pieniä. Tutkimusten mukaan suurin oppimisen tasoa nostava tekijä olisi panostus yksilöllistä oppimista korostaviin pedagogisiin ratkaisuihin.
Koulumenestykseen vaikuttaa voimakkaasti oppilas-opettaja-suhde, positiivinen kouluilmapiiri ja voimakas johtajuus.
Suomessa koulukielteisyys ja kouluviihtyvyys ovat kansainvälisessä vertailussa ongelmallisia. Koulutyytyväisyyteen vaikuttavat erityisesti oppilaiden vaikutusmahdollisuudet omaan opiskeluun, vastuullisten tehtävien runsaus ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Myös työrauhalla ja luonnolla on suuri merkitys.
Koululaisten itsetunnon kehittymiseen vaikuttaa ainakin se, että jokaisen luova potentiaali pääsee kehittymään. Samalla saavutetaan optimaalinen tehokkuus yksilöllisesti ja yhteisön kannalta tarkastellen. Tällöin vaatimuksena on avoin tiedon kulku ja että vuorovaikutus on välitöntä ja persoonallista.
Hyvä koulu muistuttaa entisajan suurperhettä, jossa eri ikäiset oppijat toimivat keskenään.
Uudessa Opetussuunnitelmassa keskeisiksi asioiksi on nostettu oppilas keskiössä, sosiaaliset taidot, projektityöskentely ja ilmiöoppiminen, erilaiset oppimisympäristöt…
Millainen siis on hyvä koulu? Jotenkin ajankohtainen kysymys meillä Limingassa.
Fyysinen oppimis- ja kasvuympäristö: Hyvässä koulussa on viihtyisä työympäristö. Se on fyysiseltä sijainniltaan lapsiystävällinen, turvallinen ja rauhallinen paikka. Koulupiha on toiminnallinen, virikkeellinen ja lähiluonto on helposti saavutettavissa. Tällaisessa koulussa on yhteisö, joka taitaa luonnon ja rakennettujen tilojen innovatiivisen käytön. Ongelmakeskeinen ja projektityyppinen työskentely on mahdollista oppikirja- ja luokkahuonekeskeisyyden sijaan.
Psyykkinen ja sosiaalinen oppimis- ja kasvuympäristö: Hyvässä koulussa on voimakas yhteisöllisyyden tunne ja laadukas ilmapiiri. Siellä ollaan avoimen innostuneita ja kyetään luottamukselliseen yhteistyöhön. Tällaisessa koulussa opitaan kohtelias käytös, auttamishalu, erilaisuuden hyväksyminen, arvostaminen ja kannustaminen. Kodin ja koulun yhteistyö on luontevaa ja jatkuvaa eri tapahtumien ja juhlien muodossa.
Pedagoginen oppimis- ja kasvuympäristö: Hyvässä koulussa kyetään vastaamaan uuden Ops:n vaatimukseen erilaisista oppimisympäristöistä ja havainto-oppimisesta luonnossa. Tällöin saavutetaan myös voimakas tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden integraatio. Opettajat viihtyvät ja heillä on voimakas työmotivaatio.
Myös työtyytyväisyys, positiivinen ilmapiiri, työn itsenäisyys ja monipuolinen toimintakulttuuri kuuluvat hyvän koulun tunnuspiirteisiin.
Opettajat myös kokevat arvostusta, saavat työstään palautetta ja ovat motivoituneita kehittämään työtään. Hyvässä koulussa uuden Ops:n toteuttaminen ja sen työtavat ovat olleet paljolti osa arkea jo ennen opetussuunnitelmauudistusta. Koulu on lasta varten.
Arviointi: Hyvässä koulussa arviointi on kiinteä osa oppimista. Myös opettajan itsetunto saa tukea. Tutkimusten mukaan oppilaan itsetunnon kehittyminen on kohtalonomaisesti yhteydessä kaikkien kouluyhteisössä toimivien itsetuntoon.
Joko lukija arvaa, mitä alun perin luki yllä olevissa tutkimustuloksissa ”Hyvän koulun” paikalla? Luonnollisesti KYLÄKOULU!
Siis: Lukemasi teksti on viime vuosien tutkimusta siitä, mitä etuja kyläkoulussa on suurkouluihin verrattuna. Tutkijoina muun muassa Eira Korpinen, Taina Peltonen, Risto Kilpeläinen ja Gunilla Karlberg-Granlund. (Lähde: Eläköön kyläkoulu 2010, toimittanut Eira Korpinen).