Hailuoto Vanhat puuvillaverkot roikkuvat Kylätalo Pääkaupan Galleria Luodon katosta ja heiluvat hitaasti edestakaisin. Metalliset painorenkaat kilahtavat yhteen ja sähkömoottorin ruksahdus tuo mieleen soutuveneen laitaan kolahtavat airot. Hailuotolaissyntyisen, nykyisin Helsingissä asuvan kuvataitelija Inka Niemisen installaatioteos sai alkunsa Niemisen Hailuodon kotina toimivan Pikku-Frantsin vintiltä.– Tullessani vintille siellä roikkuivat talon entisen asukkaan jäljiltä kalaverkot koskemattomina ja hyvässä järjestyksessä, juuri niillä sijoillaan kuin ne oli aikoinaan puikkarille nostettu, Nieminen kertoo.Original-nimeä kantavassa teoksessa kalaverkot liikkuvat moottorin voimasta jäljitellen aaltojen liikettä. Installaatio herättää katsojan miettimään ajan kulumista. Työn ripustuksella ja rytmillä Nieminen on halunnut kunnioittaa pyydyksen alkuperäistä olemusta. Teoksessa jäljitellään myös äänimaailmaa, jonka kalastajat kuulivat vuosikymmenten takaisilla kalareissuillaan.– Verkko on siinä muodossa, johon se on itse mukautunut. En ole lähtenyt sitä pilkkomaan tai muuten muuttamaan.Vintiltä olisi löytynyt myös muutakin hyödynnetävää installaatiota varten, mutta eniten Niemistä puhutteli verkko, johon oli tallentunut pala satavuotista historiaa.Valmiista teoksesta muodostui vuoropuhelu sekä pyydyksen jälkeensä jättäneen kalastajan että taiteilijan kädenjäljestä.
Niemisen veistokset ovat tunnettuja moniaistillisuudestaan. Original-installaatiokin yhdistää liikettä, ääntä, materiaalia ja myös tuoksua. Vieno tervan tuoksahdus leijailee näyttelytilassa ja saa katsojan terästämään aistejaan. Moni onkin Niemisen mukaan luullut kuvitelleensa verkkoihin tarttuneen tuoksun.Vaikka vanhasta kalaverkosta rakentunut teos on pääelementeiltään tekijälleen tyypillinen, on siinä myös uudenlaista otetta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Nieminen hyödyntää valmiina löytämäänsä aihiota teoksensa pohjana.– En ole aiemmin käyttänyt ready made -materiaalia. Enkä ole koskaan aiemmin käyttänyt myöskään sähkömoottoria työssäni, hän paljastaa.Galleria Peräkamarin puolella tulijaa on vastassa Niemiselle tutumpaa käsialaa: puusta, videosta ja äänestä luotu Varma-videoveistos. Videokuva saa puuosat liikkumaan ja ääni puolestaan tekee 1950-luvulla eläneen suomenhevosen askeleet jälleen kuultaviksi. Teos on valmistunut vuonna 2016 Kain Tapperin Varma-hevosen innoittamana.– Puuta olen käyttänyt iät ja ajat. Käytän usein kuorittua puunrunkoa, jotka valitsen niiden luonnonmuodon mukaan. Sahatavaran kanssa työskentely ei ole tuntunut koskaan omalta, taitelija kertoo teosta esitellessään.Puun muotokieleen mieltynyt Nieminen on oivaltanut, että materiaalia löytyy valmiina suoraan luonnosta. Hän painottaa, että mieluinen materiaali on tärkeä osa veistosten tekemistä.– Pohdin teoksissani niiden merkityssisältöjä, hän kertoo.
Nieminen jätti Hailuodon taakseen lähtiessään peruskoulun jälkeen lukioon Ouluun. Taide vei naisen vähitellen mennessään. Lukiovuosien jälkeen hän muutti Helsinkiin ja jatkoi opintojaan Kuvataideakatemian kuvanveistolaitoksella ja myös Prahan taideakatemiassa. Sittemmin hän on pitänyt näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla ja hänen teoksiaan on useissa eri taidekokoelmissa muun muassa Suomen valtiolla, Oulun taidemuseolla ja Göteborgin kaupungilla. Kahden vuoden päässä häämöttää oman näyttelyn tuominen Oulun taidemuseoon.Kytkös kotisaareen ei ole kuitenkaan koskaan katkennut, vaan Niemisen perhe saapuu tänne kesäisin ja loma-aikoina. Kaupungin hektisyys vaihtuu Perämeren äärellä puhaltelevissa tuulissa saaristolaiselämän kiireisiin, jotka syntyvät muun muassa lampaiden hoitamisesta.– Taiteilijat tai maanviljelijät eivät ole varsinaisesti lomalla, hän muistuttaa.Kylätalolle koottu näyttely on Niemiselle ensimmäinen näyttely Hailuodossa. Töiden tuominen vanhalle kotipaikkakunnalle tuntui taitelijan mukaan luontevalta.– Kuvanveisto on aika marginaalista ja vain harva näkee, mitä työ pitää sisällään, hän pohtii.Nieminen muistuttaa, ettei veistosten valmistuminen ole pelkkää inspiraation sanelemaan suuntaan kulkemista, vaan luomiseen liittyy myös kovaa työtä, kuten missä tahansa muussakin ammatissa. Taiteilijan ammattiin kuuluu myös muita ulottuvuuksia, kuten esimerkiksi opettaminen, jota Nieminen tekee Aalto yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa Helsingissä.– Opettaminen on yhtä lailla taiteen osa, enkä tee sitä vain rahoittaakseni taidettani. Oppilaiden kautta saan uusia näkökulmia ja pysyn mukana ajassa.
Inka Niemisen näyttely on nähtävissä Hailuodon Kylätalo Pääkaupan galleriatiloissa 15.7. saakka.