KEMPELE Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy:n toimitusjohtaja Hannu Roikola alleviivaa, että keskuspuhdistamon ympäristölupa on edelleen voimassa. Hän sanoo asiassa esiintyneen väärinkäsityksiä.
– Nykyiseen lupaan on lisätty kompostointikentän kattamista tai siirtoa koskeva lauseke, jonka tarkistamispykälästä luovuttiin normien purkamisen yhteydessä vuonna 2015. Valvova viranomainen on pidättäytynyt lupamääräysten tarkistamisesta toistaiseksi, koska etenemme asiassa omatoimisesti.
Kempeleläiset ovat myös ihmetelleet, miksi ympäristölupaa hakee VRJ Pohjois-Suomi eikä Lakeuden Keskuspuhdistamo, jolle nykyinenkin lupa on myönnetty.
– VRJ on ollut toiminnanharjoittaja jo vuodesta 2000 lähtien, joten oli aivan luontevaa, että se haki lupaa, Roikola sanoo.
Roikola ei ymmärrä kompostointikenttään kriittisesti suhtautuvien näkemää vaaraa, että VRJ myisikin kompostointi- ja mullanvalmistuksensa jollekin kolmannelle osapuolelle ympäristöluvan kera.
– En näe tällaista uhkakuvaa. Kompostointikentällä käsitellään meidän lietteitämme, ja jätevedet ohjataan kompostointikentältä puhdistamon käsiteltäväksi. Jos kentällä käsiteltäisiin ulkopuolista lietettä, silloin raukeaisi myös vedenkäsittelypykälä. Sitä paitsi kompostointikenttä on rakentamisen jälkeen meidän omistuksessamme. Keskuspuhdistamo päättää, mitä siellä kompostoidaan.
– Ja vaikka yritys myisikin toimintansa, ympäristövelvoitteet eivät poistu.
Roikola muistuttaa, että Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy:n ydinbisnes on edelleen jäteveden käsittely, ei lietteen loppukäsittely, kompostointi tai mullan valmistus.
Myös lupahakemuksen mukaiset kompostointimäärät ovat kummeksuttaneet monia. Roikola tähdentää, että kompostoinnin osalta määrät eivät muutu.
– Mullan valmistuksessa käytetään noin 30 prosenttia kompostia. Kompostoitavan tavaran määrä ei lisäänny lainkaan.
Lietteen määrä pysyy Roikolan mukaan edelleen noin 5 500 tonnissa vuodessa. Ainoastaan hevosenkuvikkeen määrä lisääntyy nykyisestä 500 kuutiosta enintään 2 000 kuutioon vuodessa.
Uuden hajumallinnuksenkin on epäilty olevan liian pieni kompostoitavaan materiaaliin nähden. Roikola on tarkistanut asian.
– Hajumallinnuksessa käsiteltävän kompostin määräksi on laskettu 6 048 kuutiota kuudessa kuukaudessa. Kahdellatoista kuukaudella laskettuna se tarkoittaisi 12 000 kuutiota. Määrä on hieman nykyistä suurempi.
– Hajumallinnus ja hajupanelistien merkinnät tukevat sitä ajatusta, että kun kompostointikenttä siirretään kauemmaksi, kompostoinnin hajujen pitäisi loppua.
– Niittyrannantien oikealla puolella ei ole rekisteröity kompostoinnista syntyviä hajuhaittoja. Koska uudessa toiminnassa komposti jalostetaan mullaksi, vältytään myös hajuhaitoilta, joita syntyy kun kompostia kuljetetaan asutusalueen läpi.
Kritiikkiä on tullut siitäkin, ettei Lakeuden Keskuspuhdistamo julkista suunnitellun investoinnin suuruutta. Roikolalla ei ole mitään sen julkistamista vastaan, ja tarkistettuaan myös VRJ Pohjois-Suomen näkemyksen hän kertoo:
– Uusi kompostikenttä, aita, tien parantaminen ja pumppaamon rakentaminen maksaa noin miljoona euroa. Nämä kaikki jäävät Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy:n omaisuudeksi. Lisäksi on sovittu lietteen siirrosta, lietteen käsittelystä ja siitä huolehtimisesta VRJ:n kanssa. Niiden vuosikustannus on noin 70 000 euroa.
Lakeuden Keskuspuhdistamo on palkannut konsultin selvittämään yksityistien omistuksia tien yksiköinnin tekemiseksi. Hoitokunta päättää, miten asiassa edetään.
– Ja kun puhutaan parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta, siihen vaikuttaa moni asia. Lupaviranomainen lopulta päättää, mikä on paras tekniikka.
Uuden kompostointikentän rakentamishanke tuskin etenee kovin rivakasti. Roikola uskoo, että mikäli ympäristölupa tulee, siitä valitetaan. Vasta valitusprosessin jälkeen voivat rakennustekniset työt käynnistyä.
– Optimistisen arvion mukaan rakentamaan voitaisiin päästä vuonna 2019, ja toiminta olisi käynnissä vasta vuonna 2021. Mutta jos Oulun seudun ympäristötoimi ei lupaa myönnä, aluehallintoviraston ja Lakeuden keskuspuhdistamon on hoidettava raskassoutuinen uusi lupaprosessi. Siihenkin menee useita vuosia. Pahin arvio on, että kompostointikenttä säilyy nykyisellä paikallaan kuusi vuotta, vaikka tällä ympäristöluvalla haettiin kentän siirtämistä nopealla aikataululla kauemmaksi.
Roikola huomauttaa, ettei keksi Oulun alueella toista paikkaa, jossa ei 1,6 kilometrin säteellä olisi asutusta ja jossa kompostivedet voitaisiin ohjata vedenpuhdistuslaitokselle.
– Sellainen on haasteellista löytää.
