HAILUOTO Tiedättekö mikä on hailuotolaisten ”kansallislaulu”?
Se on Unto Monosen Satumaa, mikä kaikui komeasti sunnuntainakin kotiseutupäivän juhlan päätteeksi.
Satumaata on saaressa laulettu jo vuosikymmenet. Sitä lauletaan jopa lauttamatkalla kotiin. Kulttuurisihteeri Kari Blomster epäili perinteen saaneen alkunsa vuonna 1992 esitetystä kotiseutunäytelmästä, missä kyseinen kappale kuultiin.
– Hailuotolaiset ovat hyviä yhteislaulajia, kirkkoherra Timo Juntunen kiteytti.
Kotiseutujuhlalla on silläkin saaressa pitkä perinne. Jo vuonna 1960 vietettiin Luoto-päivää. Blomster totesikin avaussanoissaan juhlan olevan yksi pysyvä asia muuttuvassa maailmassa. Hailuodossakin uudet asukkaat ovat tuoneet uusia tapoja tullessaan. Myös erilaisia tapahtumia järjestetään paljon.
– Kulttuurisesti me olemme aika yhtenäinen porukka, mutta arvojen kanssa on kahtiajako syntyperäisiin luotolaisiin ja muualta muuttaneisiin hailuotolaisiin, hän selvitti.
Itsekin kymmenen vuotta sitten hailuotolaiseksi ryhtynyt kulttuurisihteeri tuumasi, että juopa on hyvä nöyränä tunnustaa.
– Moni erimielisyys johtuu väärinkäsityksistä, hän tiesi.
Yleisössä istuneet Olli ja Eila Kangas tuumasivat luotolaisten tulevan kaikkien kanssa toimeen. Ajatusta säesti myös Eila Seinijoki.
– Kiitämme ja haukumme kaikkia tasapuolisesti, hän hymyili pilke silmäkulmassaan.
Yli 40 vuotta Helsingissä asunut ja seitsemän vuotta sitten Hailuotoon muuttanut Elsa Böök sanoo saarelaisten olevan erittäin auttavaisia.
– Apua saa, jos tarvitsee.
Juhlassa kertoi pohjoispohjalaisista kirkoista haukiputaalainen taiteilija Kari Holma, joka on julkaissut aihetta käsittelevän kirjan. Teoksessa on kolme hailuotolaisittain mielenkiintoista akvarellia: yksi Hailuodon vanhan kirkon alkuperäisestä ilmeestä, toinen kirkosta ennen sen paloa ja kolmas Malurin kirkosta, jonka hailuotolaiset ja torniolaiset kalastajat rakensivat 1700-luvulla.
– Jos haluaa tietää millainen saarnahuone Hailuodossa oli ennen ensimmäistä kirkkoa, voi käydä katsomassa Turkansaaren kirkkoa. Se on varmasti aikalailla samanlainen, Holma ohjeisti.
Elokuun toisena päivänä vuonna 1968 tapahtunut Hailuodon kirkon palo herätti kahvipöydässä monia eläviä muistoja. Esimerkiksi Kankaat asuvat aivan kirkkotarhan läheisyydessä.
– Ollin siskonmies oli ensimmäisenä paikalla mopollaan. Hän hälytti väen paikalle. Sitä kertyi pian ja paljon. Mutta tuulensuunta kertoi nopeasti, että syttynyt tapuli sytyttää myös kirkon, Eila Kangas muisteli.
– Ihmiset alkoivat kantaa kirkosta esineitä ulos. Minä toin jonkun kanssa rahakirstun hautausmaalle. Se on jäänyt mieleen.