Suomi Viime joulukuun lopussa tein uudenvuodenlupauksen, että Suomen satavuotisjuhlavuonna käyn kaikkien presidenttiemme haudoilla. Yhtenä sytykkeenä ideaan olivat saman vuoden syksyn käynnit Nikita Hruštšovin ja Boris Jeltsinin haudoilla Novodevitšin hautausmaalla Moskovassa sekä John F. Kennedyn haudalla Arlingtonin sotilashautausmaalla Washington D. C:n kupeessa.
Vaimoni Marja-Leena oli heti hankkeessa mukana. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että käyntikohteeksi tulee myös Mauno Koiviston hauta.
Lupauksen lunastaminen aloitettiin heinäkuun 1. päivä Nivalasta. Kyösti Kallion haudan lisäksi vierailimme Kallio-museossa. Laadukkaassa museossa on presidenttiparin esineistön lisäksi paljon poikansa Kalervo Kallion veistoksia.
Pientä vaivannäköä vaatii käynti Luumäellä P. E. Svinhufvudin haudalla, muiden viimeiset leposijat ovat Helsingin Hietaniemessä.
Ajankohdaksi valitsimme elokuun alkupäivät. Koska poikamme Antti asuu perheineen Vantaalla, hautausmaakierros oli helppo toteuttaa kyläilyn yhteydessä. Pääkaupunkiseudulle koukkasimme Joensuun kautta. Siellä yövyttyämme ajelimme Luumäelle.
Lappeenrannan jälkeen alkoivat haasteelliset tietyöt, joiden johdosta oikean tien löytäminen Luumäen kirkolle ja Svinhufvudin haudalle vaati tarkkaavaisuutta. Olin tutustunut noihin seutuihin etukäteen Google mapsista ja tulostanut kartan, josta kävi ilmi, että 6-tieltä sinne vie suora reitti Urontietä myöten. Osuimme monimutkaisista liikennejärjestelyistä huolimatta puolivahingossa oikealle tielle ja tulimme kirkon luo parkkiin. Juuri sillä hetkellä satoi melkoisesti, joten lähdimme varjojen kanssa liikkeelle.
Olin tehnyt hyvin kotiläksyni, joten hauta löytyi helposti. Kuvattuani muistomerkkiä etupuolelta sanoin autoon palaavalle puolisolle ottavani kuvan myös Urontien puolelta, josta näkyy kivessä oleva presidentin reliefi. Kävelin kuvanoton jälkeen tien toiselle puolelle sankarihaudoille. Siellä oleville työntekijöille kerroin kuvauskierroksestamme. Toinen naisista sanoi, että he olivatkin juuri aamulla siistineet presidentin haudan. Ukko-Pekka on siunattu läheisessä kirkossa, joka oli kuitenkin käyntimme hetkellä suljettuna.
Samana päivänä kävimme Antin ja miniämme Kristiinan kanssa Hietaniemessä. Sieltä on olemassa erinomainen kartta, jonka mukaan presidenttien ja muiden merkkihenkilöiden haudoille on helppo suunnistaa. Olin vuosia sitten käynyt täällä yksin ja silloin kävin Urho Kekkosen haudalla ja Taiteilijakukkulalla.
Aloitimme Urkin haudasta niin sanotulta ”Presidenttipihalta”. Mauno Koiviston hautajaisia olimme seuranneet televisiosta, joten tiesimme hänen lepäävän ihan edeltäjänsä vieressä. Hauta oli nurmetettu ja siinä on nyt aluksi vain pieni nimilaatta. Köydellä eristetyn haudan edessä oli maljakoita, joihin kansalaiset saattoivat tuoda kukkasia.
Risto Rytin hauta on ihan lähettyvillä, samoin J. K. Paasikivi pääkäytävän toisella puolella. Komein hautakivi vaikuttavimmalla sijainnilla on C. G. E. Mannerheimilla laajalla aukiolla sankarihautojen ja Sankariristin läheisyydessä.
Kalmistopiirin sivustolla kerrotaan, että Mannerheimin graniitista veistetty hautapaasi koki kovia jouluna 1999, kun satojen kynttilöiden aiheuttama roihu lohkaisi kiven alareunaa parin metrin matkalta. Opetusministeriössä pohdittiin tuolloin uuden kiven veistämistä, mutta ongelmaksi muodostui sopivan kokoisen kivenlohkareen löytäminen ja sen veistäminen. Niinpä kivi korjattiin betonilla, joka oli käsitelty muistuttamaan graniitin luonnollista pintaa.
Lauri Kristian Relanderin hauta hiukan haetutti, samoin K. J. Ståhlbergin valkoinen hautakivi. Hänen haudalleen päättyi presidenttikierros. Erikoisuutena voi mainita, että Sylvi Kekkonen ei ole miehensä kanssa samassa haudassa, kun taas Ståhlbergin ja Paasikiven haudoissa makaavat presidenttien molemmat puolisot. Ja hellyttävää on, että Reissu-Lassen hautapaasissa on myös perhettä puoli vuosisataa uskollisesti palvelleen Hulda Kärkkäisen nimi.
Uudenvuodenlupaukset eivät useinkaan toteudu, onneksi tämä lupaus tuli lunastettua.
