KEMPELE Mikko Kuustosesta löytyy vähän kaikkea jokaiselle. Yksi muistaa Pro Fide -vuodet, jolloin miehellä riitti julistettavaa. Vähän liikaakin, hän sanoo nyt.
Toinen taas muistelee Q Stonea. Kolmas jää miettimään, kumpi 1990-luvun pitkätukista olikaan hänen suosikkinsa, Kuustonen vai Läntinen. Neljäs ei muista musiikkia lainkaan, vaan hänelle mies onkin se tuttu tyyppi televisiosta.
Eikä tässä ole kuin murto-osa siitä kaikesta, mihin Kuustonen on vuosien aikana ryhtynyt.
– Mulla musiikissa on kysymys tekemisestä ja se liittyy ajatukseen onnellisuudesta ja hyvästä elämästä. Omistaminen ei tee onnelliseksi, vaan se, mitä me teemme.
Kymmenen vuoden ajan Mikko Kuustonen kuitenkin oli tekemättä. Hän ei keikkaillut lainkaan, vaikka musiikkia jonkin verran syntyikin. Muuta tekemistä alkoi nimittäin olla niin paljon, että keikkailusta oli tullut vähitellen automaatio. Siitä Kuustonen ei pitänyt.
– En ole ollut koskaan helpon elämän perässä. Haluan tehdä asioita, joissa on intohimoa ja sydäntä. Leikkiäkin.
Leikin ja intohimon sytytti uudelleen Vain elämää -ohjelma ja siinä mukana olleet erilaiset muusikot. Alkoi syntyä lauluja. Ja minkälaisia lauluja ne olivatkaan - erilaisia ja konkreettisia. Mitä enemmän Kuustonen kirjoitti, sitä tiiviimpään ilmaisuun hän halusi hioa laulujansa.
Kun biisejä oli tarpeeksi, Kuustonen alkoi miettiä levyä ja kiertuettakin. Hän heitti jälleen nahkatakin niskaansa ja lähti liikkeelle.
Lavoille nousu oli helppoa, kun Kuustosen levynjulkaisukiertue lähti liikkeelle Järvenpäästä maaliskuussa. Bändi oli takana, kuten ennenkin. Tiettyä levollisuuttakin Kuustonen koki.
– Ehkä ikä tuo sen tullessaan. Tykkään siitä, että ei ole pakotettu tekemään jotakin. Ei tarvi olla jotakin muuta. Mut on jo niin nähty, joten ei tarvi enää kukkoilla tai elvistellä.
Fanit tulivat keikoille, kuten ennenkin. Tai oikeastaan jopa enemmän kuin aikaisemmin. Järvenpään ja Helsingin Savoyn keikat myytiin loppuun. Kuustonen naurahtaa salien olleen suorataan turvoksissa.
– Ei koskaan ennen ole ollut tällaista, eikä sitä voinut tietää etukäteen. 57-vuotiaana, kiertueelle lähtevänä isoisänä voi olla onnellinen lopputuloksesta. Ehkä ne ihmiset tulivat paikalle säälistä.
Ennalta arvaamaton suosio oli osoitus television vallasta. Se on Kuustosen mielestä jopa hieman pelottavaa. Televisiossa ohjelmien tekijöillä on suuri valta ja vastuu. Esimerkiksi Vain elämää -ohjelman esiintyjistä nauhoitettiin niin paljon materiaalia, että kenestä tahansa olisi halutessaan voinut saada näyttämään idiootilta.
Näkyvyys suurelle yleisölle on kuitenkin ehkä vielä tekijöidenkin valtaa pelottavampaa.
– Nyt television vallan ja vaikutuksen uskaltaa nähdä kirkkaammin. Vain elämää -ohjelmalla oli yli miljoona katsojaa. Mutta toisaalta on mukavaa, että ihmiset katsovat kulttuuri- ja musiikkiohjelmia.
Jotkut asiat ovat muuttuneet paljonkin kymmenessä vuodessa. Musiikkibisnes ja markkinointi ovat nykyään Kuustosen mielestä artistivetoisia. Muusikon itse on myytävä itseään kuulijoille. On näyttävä ja kuultava somessa.
– Se ei oikein istu itselleni.
Musiikki ja Kuustosen tekemät biisit lienevät sittenkin artistille sitä suurinta mainosta. Fanit tulevat edelleen keikkojen jälkeen kertomaan tarinoita, jotka liittyvät hänen lauluihinsa.
– Ihmiset käyttävät musiikkia hämmästyttävällä tavalla. Joillekin musiikki palauttaa mieleen eksakteja paikkoja ja ihmisiä. Samasta kappaleesta voi tulla myös päinvastaisia tarinoita.
Maaliskuussa aloitettu kiertue on päättynyt. Kempeleen keikka tulevana lauantaina on Kuustosen mukaan silti jatkoa kiertueelle. Tavallaan.
– Olemme liikkeellä samalla kokoonpanolla. Kempeleessä ohjelmisto on kuitenkin toinen. Areenalle on karsittava listalta pienimuotoisia, herkempiä juttuja.
Keikan ohjelmistolta voi ainakin odottaa kuulevansa uudelta levyltä kappaleen Anna mennä Anna. Sitä kirjoittaessaan Kuustonen halusi kertoa mahdollisimman vähin sanoin tarinan ihmisestä, joka periaatteessa elää onnellista elämää ja joka silti kokee jonkin asian olevan pienesti pielessä.
– Haluan kertoa konkreettisista asioista. Tavoitteenani on kertoa jalat maassa tarinoita, mutta silti ihmiset löytävät niistä yleismaailmallisia kokemuksia ja tunteita.
