Eivät pitkät kävelymatkat Niedererille mikään uusi asia olleet. Pari vuotta sitten hän reippaili kotoaan Espanjan Santiago de Compostellaan. Tuolloin matkaa kertyi vain 2 300 kilometriä.
Nordkappiin hän ajattelin ensin menevänsä autolla, aivan kuin oli muutamaa vuotta aiemmin tehnyt veljensä kanssa. Sitten hän mietti kävelevänsä koko matkan.
Miksi?
– Miksi ei, mies hymyilee leveästi vanhan Ouluntien varrella Limingassa. On maanantainen aamupäivä. Takana on jo 4 200 kilometriä ja neljät lenkkitossut.
– Minulla on aikaa ja pidän kävelemisestä, hän jatkaa.
Niederer aloitti urakkansa kotiseudultaan – itäisestä Sveitsistä läheltä Liechtensteinin rajaa – 12. helmikuuta tänä vuonna. Matka jatkui Saksan kautta Tanskaan ja edelleen Ruotsin Lappiin. Nordkappin hän saavutti 45-vuotissyntymäpäivänään 17. kesäkuuta.
Suomessa hän on kävellyt jo pitemmän aikaa. Määränpäänä on Helsinki, mistä hän jatkaa lautalla Tallinnaan. Sieltä matka jatkuu Puolan kautta Saksaan ja kotikonnuille Sveitsiin.
Kun hän riisuu viimeisimmän lenkkariparinsa jalastaan lokakuun lopulla, on matkaa kertynyt reilut 7 100 kilometriä. Alunperin suunnitelmissa oli kävellä pitemmästikin.
– Sitten kuulin, ettei Tanskan ja Ruotsin yhdistävällä Juutinrauman sillalla saa kävellä. Jouduin menemään lautalla. Ajatus oli kiertää Viroon Venäjän kautta, mutta viisumin saamiseen liittyi niin paljon vaivaa ja byrokratiaa, että jätin hankkeen sikseen.
Yönsä Martin Niederer viettää pääsääntöisesti teltassa. Matkan alkuvaiheessa hän kylmästä ilmasta johtuen suosi välillä hotelleja. Myös Suomen puolella hän on satunnaisesti turvautunut hostelleihin, sillä teltan paikkaa ei ole aina ollut helppo löytää.
– Parasta on, kun täällä voi kävellä luonnon keskellä. Vaikka tiellä kulkee autoja, on luonto todella lähellä! Lapissa näin paljon poroja. Suomessa olen nähnyt myös kaksi hirveä!
Juttuseuraa hän on saanut reitin varrella useaan otteeseen, mutta median kanssa hän pääsee haastatteluun ensimmäistä kertaa Rantalakeuden kanssa.
– Ystävä on aika voimakas sana, mutta paljon uusia tuttavuuksia olen saanut. Ystävyys vaatisi aikaa, mutta olen koko ajan liikkeellä.
Päivän aikana sveitsiläinen pyrkii kävelemään kolmisenkymmentä kilometriä. Selässä on painava rinkka ja käsissä sauvat.
– Sää on ollut ihan ookoo. Suomessa on ollut paljon hyttysiä ja paarmoja. Niistä en välittäisi.
Mitä mies muutoin tuumaa maastamme?
– Täällä ei ole vuoria, kuten meillä, hän virnistää.
Aiemmin Niederer työskenteli finanssialalla. Vähitellen hän kypsyi uraansa. Pitkä kävelyurakka on hänelle yksi tapa tehdä asioita uudella tavalla.
– Kulutan nyt sitä mitä omistan. Keskimäärin kuukaudessa menee tuhat euroa.
Sveitsiin paluun jälkeen hän miettii työskentelevänsä opettajana ja elämäntapaohjaajana. Martin Niederer toivoo ihmisten toteuttavan elämässään itseään.
– Jos ympäristösi pakottaa sinut hankkimaan Teslan, huvilan ja uima-altaan, niin ok. Mutta oletko silloin onnellinen? Sinun pitää kysyä itseltäsi miksi teet asioita kuten teet. Itsesi vai jonkun muun vuoksi? Katso minua, minä olen onnellinen!