LIMINKA Viime viikolla Limingan jäähalli täyttyi jälleen jääkiekkoilijoista, kun jäälle luistelivat vuosina 2004-06 syntyneet pelaajat. Perinteikkäältä tehojääleiriltä on totuttu odottamaan nimekkäitä vierailijoita ja intensiivistä pelaamista, eikä odotuksissa jouduttu pettymään.
Kaikki vieraat eivät tyytyneet vierailemaan. Kärppäpelaaja Julius Junttila oli mukana kentällä, kun leirin vanhimmat junnut treenasivat. Pukukopin puolella Junttila vastaili myös näiden kysymyksiin.
Nuoret pelaajat osoittivat melkoista itsevarmuutta Junttilan edessä. Kun Junttila ja valmentajat kannustivat rohkeasti kysymään, koska tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, kuului penkiltä kommentti:
– Ei olekaan, on vain tyhmiä vastauksia.
Mutta kyllä Julius Junttilalle tuli myös kysymyksiä. Junttilan lämärin nopeus ja lempijoukkue kiinnostivat junnukiekkoilijoita.
– Lämärin nopeutta ei ole mitattu vähään aikaan, joten en nyt muista sitä. Luistelunopeuttakaan en tiedä.
Junttila paljasti lempiruokansa olevan pitsa, mutta sitä kiekkoilija ei kuulemma kovin usein voi syödä.
Kysymysten jälkeen vuorossa oli nimikirjoituksia ja valokuvien ottoa. Kuusamosta asti leirille saapunut 10-vuotias Arttu Heiskanen ei paljon jännittänyt Junttilan tapaamista. Perheestä nimittäin löytyy jo yksi Kärppä-pelaaja.
– Taneli Ronkainen on minun veljeni, Arttu paljasti.
Kiekkotähtien tapaamista tärkeämpää Arttu Heiskaselle olikin leiri ja sen anti. Ensimmäistä kertaa tehojääleirille osallistunut Arttu totesi leirillä olleen kivaa, sillä sieltä oli löytynyt hänelle uusi kaveri.
– Ohjaajatkin ovat olleet mukavia. Olisi kiva, jos omakin valmentaja olisi samanlainen kuin tämä täällä, Arttu antoi tunnustusta.
Hyvän fiiliksen herättäminen olikin leiriläisiä ohjanneen Joni Puurulan tavoitteena.
– Kyllä leireillä voi kehittyä, mutta tärkeämpää on säilyttää hauskuus pelaamisessa. Homma ei saa olla liian vakavaa, kun tehdään töitä lasten ja nuorten kanssa. Jos täältä muistaa yhdenkään opetuksen, niin se riittää.
Kalajokiselle maalivahdille tehojääleiri oli ensimmäinen kerta, kun hän piti varsinaista valmennusleiriä junioreille Limingassa. Leirikokemusta ohjaajana on kertynyt kuitenkin paljon Puurulalle.
– Ensimmäisen kerran vedin jääleiriä 19-vuotiaana. Sen jälkeen olen valmentanut maalivahteja ja pitänyt näille myös omia leirejä. Tämän kesän aikana valmennettavinani on tainnut olla lähemmäs 100 maalivahtia, Joni Puurula laskeskeli.
Kohta parikymmentä vuotta olen ammatikseni pelanneelle Joni Puurulan mielestä on tärkeää välittää tietoja ja taitoja nuoremmille pelaajille. Harvoilla jääkiekkoseuroilla on mahdollista saada ammattilaisvalmentajaa maalivahdeille, joten leireillä kertyvä kokemus on tarpeen junnukiekkoilijoille.
Tehojääleirillä ei tavoitteena ole opettaa ainoastaan jääkiekkoa, vaikka sitä leiriläiset hakemaan tulevatkin. Tänä vuonna leirin järjestäjänä toimi Limingan Kiekko.
Mukana leirillä vetäjänäkin toiminut Antti Ylönen toivoi nuorten pelaajien saavan eväitä myös muuhun elämään.
– Täällä opetellaan urheilijuutta, syömään ja juomaan terveellisesti ja siihen, että yksin pelaaminen ei riitä. Täällä esimerkiksi venytellään paljon. Kaikista ei välttämättä tule NHL-tähtiä, mutta täältä kaikki voivat saada hyvät lähtökohdat liikunnalliseen ja terveelliseen elämäntapaan.
Tärkeää Ylösestä on myös yhdessäolo ja iloinen tekeminen. Ne luovat hyvää ilmapiiriä. Vierailevien tähtien antama esimerkki puolestaan tuo nuorille viestiä, että pieneltäkin paikkakunnalta voi nousta huipulle
Konsepti on ilmeisesti toiminut. Tänäkin vuonna leireille osallistui 50 nuorta pelaajaa.