Osa keskittyy harjaamiseen, muutama silittelee hellästi, joillekin riittää pelkkä läheltä katselukin.
Ponit tuntuvat lumoavan lapset pelkällä olemassaolollaan, mutta toisaalta – sitähän varten tänne on tultukin.
– Tällä kertaa mukana on 19 lasta, ja aiempinakin vuosina tämä päiväleiri on ollut suosittu, kertoo Lumijoen 4H:n toiminnanjohtaja Heidi Lampela.
– Yhteistyöllä ja talkooavuin tämä on ollut helpompi järjestää. Kiitos myös Sirkka Kyrölle, joka tuli keittämään lapsille nakkikeitot sun muut.
Suurin osa ponipuuhapäivän osallistujista on edellisvuosien tapaan tyttöjä, tämänvuotisella leirillä seassa on vain yksi poika. Monella kuulostaa olevan kokemusta ratsastamisestakin, eikä pelkästään keppihevosella. Niitäkin kyllä näkyy, mutta ne ovat unohtuneet nojailemaan mäntyjä vasten, koska tarjolla on jotain parempaa: ihan oikeita poneja!
16-vuotias shetlanninponi Poju näyttää ottavan mielellään vastaan lasten silityksiä. Ajoittain se tosin saattaa vähän hirnahdella ja tömistellä jalkojaan, mikä omistajansa Airi Sallisen mukaan kuuluu luonteeseen.
– Poju on ihan näillä töin, virkistyskäytössä, ja pääosin rauhallinen poni. Totta kai välillä tulee orin elkeitä esiin, pientä omapäisyyttä, Sallinen naurahtaa.
Pojun vieressä seisoskelee 12-vuotias Huugo-poni, joka on ollut ponipuuhapäivässä lasten hoidettavana jo useampaankin otteeseen. Siitä kielii myös sen levollisuus.
– Huugo tulee kyllä hyvin lasten kanssa toimeen. Ja perso ruoallehan se on, joten se pitää jokaisesta, joka sille jotain syötävää antaa, kertoo omistaja Miia Multamäki.
Huugon rauhallisuuden ovat lapsetkin huomanneet. Parasta ponissa on kuulemma se, että se nyt vain ”on ihana”. Myös silittely ja halaaminen ovat listalla aika korkealla. Tämän todistaakseen yltyy useampikin tyttö halailemaan Huugoa antaumuksella, ja mikäs kaulaillessa, kun poni on sopivan korkuinenkin.
– Vaikka Huugokin on kooltaan pieni, niin kyllä poneissa voimaa riittää. Ne myös saattavat olla liikkeissään monesti ripeämpiä kuin hevoset, Multamäki toteaa.
Huugolla on myös suuri sydän: se toimi Multamäen mukaan kaverina orvoksi jääneelle varsalle ja huolehti siitä parhaansa mukaan.
Hetken kuluttua Poju alkaa käydä hieman levottomaksi: se ilmeisesti haluaisi jo päästä käyskentelemään pihamaalla. Lapsia se ei haittaa, sillä päivän odotetuin aktiviteetti on käsillä.
Äkkiä ponin viereen onkin muodostunut innokkaiden ratsastajien jono.
Huugokin satuloidaan, jotta molemmilla pääsee ratsastamaan yhtä aikaa.
Pojun askel on reipas ja kulku hieman itsepäistä, niinpä Sallinen suosittelee, että isommat ja jo aiemmin ratsastaneet hyppäävät Pojun selkään, ja kokemattomat valitsevat Huugon tasaisemman kyydin.
Lapsia ei kuulemma ratsastaminen jännittänyt, mutta katseet kertovat muuta, kun hiljaa jonossa odottavat ponien tuloa kierrokselta. Vakavuus kuitenkin vaihtuu nopeasti leveäksi hymyksi, kun lapset on autettu ponin selkään ja taluttamalla lähdetty liikkeelle.
Ponipuuhapäivä lienee onnistunut, kun osallistujien kasvot noin loistavat ilosta. Poju ja Huugo eivät arvannekaan, kuinka paljon hyvää mieltä tuottivat.