TYRNÄVÄ Murrossa juhlistettiin päiväkodin 20-vuotista taivalta. Lapset ja heidän vanhempansa touhusivat yhdessä Käpytikan päiväkodille järjestetyillä toimintapisteillä. Lisäksi tarjolla oli historian havinaa. Päiväkodin vaiheisiin pääsi kurkistamaan muun muassa valokuvanäyttelyiden avulla.
Mukana menossa oli myös päivähoitajana Murrossa 20 vuotta toiminut Mervi Teerinkoski, joka asettui miehensä entiseen kotipitäjään päiväkodin avaamisen myötä. Pari vuosikymmentä kestänyt työpesti on juurruttanut oululaislähtöisen Teerinkosken Murtoon.
Päiväkodin avaamisen hetket ovat taltioituneet lähtemättömästi Teerinkosken muistoihin. Työntekijät aloittivat vuoden 1998 tammikuun viidentenä päivänä ja ensimmäiset lapset saapuivat hoitopaikkaan loppiaisen jälkeen.
– Muistan vielä kuinka täällä tuoksui tuore, uusi puu. Minulla oli jonkin verran työkokemusta ja työ oli tuttua. Tulin tänne uutena työntekijänä ja kaikki oli uutta ja haastavaakin. Oli onni, että oli hyvät työtoverit, hän muistelee.
Alussa päiväkodissa oli kaksi ryhmää. Murtoon kaavoitettiin paljon tontteja ja alueelle alkoi kohota omakotitaloja. Tyrnävän keskustasta ja Kempeleen Zeppelinistä yli 10 kilometrin päässä sijaitseva alue vetosi rauhallisuutensa ja turvallisuutensa vuoksi erityisesti lapsiperheisiin. Päiväkotiryhmät täyttyivät nopeasti. Tuli tarve lisätilalle.
– Lapsiluku kasvoi ja oli pakko laajentaa. Laajennus tehtiin vuonna 2003, Teerinkoski kertoo.
Kovimman kasvupyrähdyksen aikana päiväkodin alaisuudessa toimi kaikkiaan seitsemän ryhmää. Tiloja laajennettiin hetkellisesti vanhan Murron koulun puolelle. Päiväkodin viereen rakennettu yksityinen päiväkoti Touhula helpotti tilannetta.
– Kunta joutui jäädyttämään tontteja, jotta palvelut pysyisivät kasvun perässä. Nyt lapsimäärä on rauhoittunut. Yhteen aikaan puhuttiin, että täältä lasten määrä vähenee, mutta meillä edelleen ryhmät pyörivät täysillä.
Tällä hetkellä 63-paikkaisessa Käpytikan päiväkodissa on kolme eri ryhmää. Hoitolapset ovat 3–6-vuotiaita. Tätä pienemmät lapset hoidetaan perhepäivähoidon puolella.
Maija Niemelän ja Pentti Myllykosken suunnittelema päiväkoti on vaikuttava näky yhä tänäkin päivänä: arkkitehtuurissa on kuulosteltu ympäröivää luontoa, mikä näkyy niin ulkovuoren männynruskeassa sävyssä kuin sisätilojen materiaalivalinnoissakin. Isot ikkunat päästävät luonnonvalon sisälle ja avaavat näkymän ympäristöön.
– Kun tämä rakennettiin, ruskea ei ollut muotiväri. Värivalintaa vähän kauhisteltiin ja isojen ikkunoiden lämpötehokkuutta mietittiin. Sisätilat ovat kuitenkin aina saaneet kehuja kodinomaisuudestaan ja lämmöstään, Teerinkoski kertoo.
Yksi kodinomaisista elementeistä ovat tulisijat, joihin aamuvuoroon tulleet hoitajat laittoivat tulet. Nykyisin tulia ei enää saa turvallisuusmääräysten vuoksi tehdä, mutta punatiilistä muuratut takat muistuttavat menneistä ajoista.
– Paljon on asioita muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Ennen hoidettiin lasta, mutta nyt huomioidaan koko perhe. Ylhäältä päin on tullut paljon muutoksia ja byrokratia on lisääntynyt. On tullut varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelmat, jotka ohjaavat työtä.
Myös työporukka on vaihtunut vuosien varrella. Teerinkoski on nykyisistä työntekijöistä ainoa, joka on ollut mukana alusta lähtien.
– On meillä muitakin pitkäaikaisia työntekijöitä, ja muutkin kyllä viihtyvät täällä kuin minä. Nyt meillä on aikalailla vakioporukka. Meillä on talossa hyvät johtajat ja työtoverit. Se on iso asia tässä työssä, hän summaa.
Hoivavietti toi Teerinkosken aikoinaan varhaiskasvatusalalle, ja se on myös pitänyt hänet samassa työpaikassa. Työn suola ei ole koskaan kadonnut minnekään. Parasta on edelleen lasten kanssa oleminen: arkinen touhuaminen, onnistumisen ilon jakaminen ja lapsen kuunteleminen.
– Joku vuosi mietin jatkopintoja, mutta ne jäivät. Täällä on niin hyvä olla. Ala on muuttunut paljon ja haasteita riittää. Lasten takia minä tätä teen. Se on se tunne, kun tulee aamulla töihin ja joku lapsista tulee kädet ojossa vastaan ja huutaa ”Mervi!”.
Ensimmäiset hoitolapset ovat jo kasvaneet aikaihmisiksi. Myös Teerinkosken omat kolme lasta ovat ponnistaneet elämässä eteenpäin juurikin tämän päiväkodin kautta. Jotkut entisistä hoitolapsista ovat piipahtaneet päiväkodilla tet-harjoitteluissa ja muissa työharjoitteluissa.
– Mutta vielä ei ole toista sukupolvea tullut tänne hoitoon. Sitä jo vähän kauhulla odottaa. Se voi olla, että sitten iskee ikäkriisi, Teerinkoski naurahtaa.
