Oli perjantainen iltapäivä 2. elokuuta 1968. Hailuoto oli saanut muutamaa viikkoa aikaisemmin käyttöönsä lautan, mitä Piekkolakin oli käynyt palopäivänä aamuna kokeilemassa ensimmäistä kertaa.
Myös Esko Hyvärinen muistaa hyvin tapahtumaketjun. Hän oli ensimmäisiä palavan tapulin huomanneita.
– Asuimme silloin jo Ruukissa, mutta olimme käymässä viikonvaihteessa Kankaan mummolassa. Kankaan Ollilla oli uusi mopedi, mitä lähdin kokeilemaan. Kirkon kohdalla huomasin, että kivijalasta puskee savua. Samoin räystään alta. Koulujen välissä oli rivitalo, jonka yksi ovista oli auki. Siellä asui koulun vahtimestarille jolle kerroin havainnostani. Hänkään ei ensin uskonut, ennen kuin itse havaitsi asian. Sitten hän soitti apua.
Paikalle saatiin paloruisku ja koulun vesipostista vettä. Teho ei kuitenkaan ollut riittävä. Vettä ei saatu edes tapulin räystäälle asti.
– Joku tuumasi, että onneksi kirkko ei palanut, Hyvärinen kertoo.
Mutta eipä aikaakaan, kun kirkon vasta tervattu paanukatto alkoi höyrytä.
Pakkalan Pentin johdolla uskaliaimmat lähtivät pelastamaan kirkon esineistöä. Ulos saatiin muun muassa saarnatuoli, apostolien patsaat ja kynttiläkruunut.
– Kun mantereelta viimein paloautot saapuivat paikalle, kirkko oli jo palanut. Eikä paloa olisi saatu estettyä, vaikka meillä olisi ollut palokunta vieressä, Piekkola tuumaa.
Vuonna 1620 rakennettu kirkko oli palohetkellä Suomen vanhin käytössä ollut puukirkko. Saaren yhteisölle tragedia oli suuri. Esko Hyvärinen sanoo ikävän olleen kova.
– Mutta niitä tuntemuksia on vaikea pukea sanoiksi.
Kaksikko jakoi muistojaan kirkkoherra, rovasti Timo Juntusen haastattelemana vanhan kirkon palon 50-vuotismuistohartaudessa torstaina.
– Kirkon paloon seurakuntalaiset palaavat toistuvasti. Myös turistit haluavat yhä uudelleen kuulla tapahtumista. Tietoa on talletettu useampaankin teokseen, mutta ehkä kirkon palo ja sitä seurannut jälleenrakennus olisi omankin kirjan paikka, Juntunen miettii.
Uusi kirkkokin on rovastin mukaan löytänyt paikkansa seurakuntalaisten sydämissä.
– Siellä on hyvä tunnelma. Ja penkit ovat pehmeät.
50-vuotispäivän iltana Hailuodon Musiikkipäivien kirkkokonsertin alussa kuultiin myös viisi vuotta sitten valmistunut kirkon palosta kertova ääni-installaatio, mihin Juntunen on tehnyt tekstin.
Lue lisää 8.8. Rantalakeudesta!