Lumijoki Metsästys on perinteisesti mielletty miesvaltaiseksi harrastukseksi. Sitä se on edelleenkin, mutta nykyisin naismetsästäjät eivät enää ole yhtä harvassa kuin ennen. Suomen Riistakeskuksen mukaan viime vuonna joka neljäs uusi metsästyslupa meni naiselle.
Usein naiset ajautuvat metsästyksen pariin kypsemmällä iällä joko koiraharrastuksen tai puolisonsa kautta. Lumijokinen Tiia Vuoristo, 21, on poikkeus. Hän aloitti metsällä kulkemisen isänsä jalanjäljissä, ja nyt hän on innostanut omaa kumppaniaan Hannu Äijälää harrastukseen mukaan.
– Olin eskari-ikäinen, kun kuljin ensimmäisiä kertoja metsässä isän mukana. Metsästyskortin suoritin 10–11-vuotiaana, ja siitä se lähti kunnolla käyntiin. 15-vuotiaana sain rinnakkaisluvan isän aseisiin. Koko ajan olen aktiivisesti harrastanut ja aina mennyt mihin ikä on riittänyt, hän kertoo.
Tiia vietti lapsuutensa metsästyskoirien parissa, ja koirat ovat edelleen iso osa elämää. Omalta kotipihalta löytyy Karo-ajokoira ja Aatu-mäyräkoira, jotka haukahtelevat emännälleen vaativaan sävyyn. Ehkä ilmoittaen, että voisi olla taas sopiva hetki lähteä metsäreissulle.
Metsälle Tiia suuntaa haulikon kanssa, sillä sitä voi käyttää niin linnustukseen, jänis- ja kaurisjahtiin kuin pienpetoja pyytämiseenkin. Metsästys ei kuitenkaan ole Tiialle pelkkää saaliin jahtaamista, vaan siihen liittyy paljon muutakin.
– Saalis ei ole se pääasia vaan kavereiden ja koirien kanssa vietetty yhteinen aika. Ja se, että saa olla lähellä luontoa ja saa liikuntaa.
Saalista saadessaan on mukava ryhtyä ruoantekoon tietäen, että raaka-aine on itse hankittua ja varmasti puhdasta. Riistan valmistuksen saloja hän alkoi opetella jo lapsena isänsä opastamana. Nykyisin nämä kädet loihtivat esimerkiksi jäniksestä paistia, fileitä, pihvejä – jopa keittoa.
– Riistaruoissa vain mielikuvitus on rajana! hän innostuu.
Tiian mukaan on hienoa, että naiset ovat innostuneet metsästysharrastuksen pariin enenevässä määrin. Lumijoen Metsästysyhdistyksen riveistä löytyy naisia ja lisäksi Tiialla on muualla asuvia naisystäviä, jotka metsästävät. Hän kiittelee paikallista seuraa siitä, että siellä on aina suhtauduttu naismetsästäjiin hyvin. Myönteinen suhtautuminen on vaikuttanut osaltaan siihen, että Tiia on tiiviisti mukana paikallisessa metsästystoiminnassa.
– Siellä kannustetaan ja naiset otetaan tosi hyvin porukkaan mukaan. Meistä halutaan aktiivisia jäseniä toimintaan, hän painottaa.
Lumijoen Metsästysyhdistys on kehittänyt toimintaansa niin metsästysammunnan, riistanhoidon kuin koiratoiminnankin osalta. Metsästäjäliitto huomioi Lumijoen 450-jäsenisen yhdistyksen aktiivisuuden nimeämällä sen toukokuussa vuoden metsästysseuraksi.
Ajavien ja hirvikoirien kenneljaostoon kuuluva Tiia on seurannut seuran aktivoitumista tyytyväisin mielin. Hän toivoo, että nuoret huomioitaisiin tulevaisuudessa entistä paremmin.
– Koiratoimintaa ja nuorille suunnattua toimintaa saisi olla seurassa enemmänkin. Esimerkiksi leirejä ja erilaisia esittelypäiviä saisi olla Lumijoellakin. Nuoria kannattaisi rohkaista harrastukseen mukaan.
Tiia kertoo metsästävänsä ainoastaan kotipitäjässään. Täältä löytyy kaikki, mitä hän harrastukselta kaipaa. Syksy on menevää aikaa: elokuussa alkaa sorsanpyynti, syyskuussa jänisjahti ja lokakuussa kaurisjahti.
– Eipä siinä hirveästi muuta ehdi sitten tehdäkään, hän naurahtaa.
Metsästys on imaissut Tiian mukaansa niin voimakkaasti, että hän on myös kouluttautunut sitä sivuavalle alalle. Nyt hän harjoittaa koirahierontaa oman toiminimen alla ja hoitaa samalla kotona puolentoista vuoden ikäistä Sampo-poikaansa. Pyöristyvä vatsanseutu kertoo, että perheenlisäystä on pian tiedossa lisää.
– Tänä vuonna metsästyskausi tulee jäämään lyhyeksi. Olen nyt yrittänyt käydä sen mitä kerkeän.
Sampokin on päässyt tänä syksynä vanhempiensa matkassa metsäreissuille. Tiia haluaa tarjota jälkikasvulleen mahdollisuuden tarttua luonnon läheiseen harrastukseen. Kipinä syttyy jos on syttyäkseen.