Synkän metsän
siimeksessä
alla korpikuusikon
on metsämökki mainio
maja punaiseksi
maalattu
vain suksenlatu sinne
johtaa
ikkunasta valo hohtaa
Keinutuolissa istuu hän
uunin lämmössä
hiipuvan hiilloksen
Peni seurana pieni,
vanhakin
ovenpielessä usein
uinailee
hiljaa päivä taas
iltaan käy
ruudusta ikkunan
mitään ei näy
Vanha Lapin jätkä hän
menneitänsä muistelee
justeerikin puuta puri
paksu puukin nurin meni
seurana porot ahkerasti
söivät naavaa iltaan asti
Peni hiljaa haukahti
pakkanenkin paukahti
muistoihin vaari vanha
keinutuoliin torkahti
jo iltamyöhä on tuvassa
yö hämyinen rauhaisa
taas luvassa