Saksa, Neu Wulmstorf Kun temmesläislähtöinen Merja Molander-Wichert vastaa puhelimeen kotonaan Pohjois-Saksassa, ulkona on tihkusade ja lämmintä nelisen astetta.
Hampurin naapurikunnassa, Kempeleen kokoisessa Neu Wulmstorfissa on harvoin lunta. Marraskuussa lumi pysyi maassa pari päivää, pakkasta kesti viikon. Joulusta on tulossa suurella todennäköisyydellä jälleen harmaa. Se harmittaa Molander-Wichertia.
– Suomalaisesta joulusta kaipaan erityisesti lunta. Hautausmaalla käyntiä, pimenevää iltaa ja sinistä hetkeä.
Kolmekymmentä vuotta sitten parin matkalaukun kanssa Saksaan lomalle lähtenyt Molander-Wichert on reissun päällä edelleen. Rakkaus vei mennessään ja juurrutti Keski-Eurooppaan.
– En koe itseäni saksalaiseksi, mutten myöskään kokonaan suomalaiseksi. Ehkä parhaiten minua kuvaa eurooppalaisuus. Lukiossa luin pitkän saksan, mutta sen avulla en täällä osannut juuri puhua. Saksalaisen poikaystävän – josta myöhemmin tuli mieheni – ansiosta yhteiskuntaan sisälle pääseminen oli helpompaa. Kielen omaksuminen auttoi paljon. Paikalliset pitävät siitä, että Saksassa puhutaan saksaa.
Perheeseen kuuluvat aviomies Bodo, toisella luokalla lukiossa opiskeleva Nea-tytär sekä koira ja hevonen.
– En tiedä onko elämä täällä paljon erilaisempaa kuin Suomessa. Netti täällä toimii huonommin ja käteistä käytetään enemmän, mutta muutoin elämä on normaalia arkea. Se on samanlaista, että jos jotain saksalaisen kanssa sopii, se myös pitää. Kuten Suomessa. Aluksi minulla oli mielikuva täsmällisistä saksalaisista. Pian huomasin, ettei se päde ainakaan remonttireiskoihin, Merja Molander-Wichert nauraa.
Jos arki on samankaltaista, on joulussa eroa. Saksassa joulu on juhlallisempi.
– Esimerkiksi aattona olemme parhaat päällä koko illan. Ei vaihdeta välillä pyjamaan, kuten Suomessa voidaan tehdä. Meillä aaton perinteisiin kuuluu kuusen koristelu. Saksassa joulukuusi koristellaan paljon täydemmäksi kuin Suomessa. Monilla on kuusessaan elävät kynttilät.
Hautausmaalle saksalaiset eivät joulun seudulla vie kynttilöitä. Vainajia muistetaan marraskuussa. Aaton juhlallisuutta lisää kirkossa käyminen.
– Tässä meidän omassa kirkossamme on jouluna kuusi jumalanpalvelusta aattopäivän aikana. Ensimmäinen on niin sanottu tenavakirkko alle viisivuotiaille ja heidän perheilleen. Lapsille annetaan alttarilla piparkakkua ja mehua. Iltapäivällä isommille lapsille näytellään joulukuvaelma. Illemmalla on aikuisille tarkoitettuja tilaisuuksia, missä kuoro on laulamassa. Kynttiläjumalanpalvelus järjestetään illalla yhdentoista aikaan. Joulupäivänä kirkkoon mennään vasta illalla.
Saksassa perinteet eroavat alueittain. Pohjois-Saksa on perinteisesti luterilaista, Etelä-Saksa katolilaista. Joulupukki vierailee pääosin vain pohjoisessa, sillä etelässä lahjat tuo kuusen alle Jeesus-lapsi.
– Miehen perheessä lahjat eivät aikaisemmin olleet kuusen alla, vaan jokaiselle tehtiin oma lahjakasa pöydälle. Huoneen ovi pidettiin kiinni, ja kun kaikki oli valmista, soitettiin kelloa. Sitten pääsi avaamaan lahjoja.
Joulupukki osallistuu Neu Wulmstorfissa joulun juhlintaan jo ensimmäisestä adventista saakka.
– Perjantai-iltana, ennen adventin alkua, palokunta herättää Joulupukin kaupungintalon yläkerrasta. Ihmisille tarjotaan hehkuviiniä ja punssia.
Jouluruuan osalta on kuitenkin paljon yhteistä. Merja Molander-Wichert kertoo saksalaisten leipovan runsaasti joulua varten. Esimerkiksi pipareita on kymmentä eri sorttia.
– Hanhenpaisti perunoilla sekä punakaalista ja omenasta tehdyllä muhennoksella on osa joulua. Sen painikkeeksi sopii hyvin olut.
Suomalaista joulua perheessä ei ole täysin unohdettu. Esimerkiksi viime vuonna Molander-Wichert päätti järjestää sinivalkoisen jouluaaton tekemällä laatikot, rosollin, joulutortut ja ostamalla kinkkua.
– Rosollia teen aina, siitä saksalaisetkin pitävät. Laatikoita ei saa valmiina eikä muu perhe niistä tykkää, joten itselle on aina iso homma ryhtyä niitä tekemään. Jauhettua maksaakaan ei saa täältä mistään. Anoppini osti aikoinaan minulle tanskalaiselta kirpputorilta lihamyllyn, että pääsen tekemään maksalaatikkoa.
Riisipuuro ei saksalaisjouluun kuulu, sillä puuroja syödään maassa muutoinkin vähän.
Lapsuusjouluista Merja Molander-Wichertin mieleen on jäänyt erityisesti Joulupukki, joulusauna ja isossa leivinuunissa paistunut kinkku.
– Kuusi tuotiin aattona jäisenä sisään. Sulatessa siitä lähti upea tuoksu. Täällä se ei tuoksu, koska tuontihetkellä lämpötila on yleensä plussalla.
Jouluaikaan perhe ei ole pitkään aikaan käynyt sukuloimassa Temmeksellä. Sen sijaan kesällä he saapuvat – yhtä varmasti kuin muuttolinnut keväisin.
Jos jotain Molander-Wichert toisi saksalaisesta joulusta Suomeen, haluaisi hän meille lisää joulutoreja.
– Ne ovat meillä Saksassa iso juttu. Hampurissa iso tori on avoinna koko joulukuun, pienemmissä kunnissa parina päivänä viikossa. Torilta saa esimerkiksi erilaisia herkkuja ja käsitöitä.