OULU Meriläisen leipomon historia on pitkä ja monisäikeinen. Varsinainen yritystoiminta alkoi jo 70-luvulla Lumijoella ja sen jälkeenkin yhtiömuoto on ehtinyt muuttumaan. Yrityksen päämiehenä toimi pitkään Seppo Meriläinen, mutta vuoden alussa realisoituneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen toimitusjohtajana aloitti Juho Meriläinen.
– Periaatteessa juuret juontavat tuonne Elli-mummon, isänäidin, puolelle. Hänhän aloitti jo 50-luvulla. Matkusti linja-auton kyydissä Lumijoelta Oulun kauppatorille myymään tavaraa, tuore toimitusjohtaja kertaa.
Oulusta muotoutui loppujen lopuksi yrityksen uusi toimipaikka. Leipomo muutti Ouluun 2012. Lumijoen tilat alkoivat käymään alkoivat käymään vääjäämättä liian vanhaksi.
– Se oli sitä aikaa, kun rakentaminen oli aika kuumaa, eikä vapaita tontteja oikein ollut. Ensiksi meinattiin rakentaa leipomo Liminkaan, mutta sieltä ei mieleistä paikkaa leipomolle löytynyt. Sitten sattui Oulun tontti kohdalle. Päädyttiin siihen. Kaupunkiin lähteminen ei sinänsä ollut mikään itseisarvo.
Kirjoissa ja papereissa Meriläisen leipomon kotipaikka on edelleen Lumijoki. Siellä ovat juuret ja niitä pyritään kunnioittamaan niin toiminnassa kuin tuotteissakin.
– Yritämme tehdä sellaista tavaraa, mitä maaseudulla on tehty. Tietenkin täytyy käyttää nykyaikaisia keinoja mahdollisimman paljon ja etsiä järkevä sekoitus, että saa tavaraa tehtyä ja että tuote olisi mahdollisimman perinteinen. Perinteitä kuitenkin yritetään vaalia kaikilla mahdollisilla tavoilla, Meriläinen sanoo.
– Ohrarieskat ja ruisleivät ovat pysyneet ihan sieltä Ellin ajoista asti. Ne ovat sellaisia traditionaalisia tuotteita. Vaaleiden leipien kohdalla tekeminen on aina vähän hektisempää ja lyhytkestoisempaa, niillä on lyhyemmät elinkaaret.
Yrityksen pitkään historiaan mahtuu muutos jos toinenkin ja lisää on tulossa. Joskus. Aikataulut ovat vielä avoimet.
– Suunnitelmia ja piiustuksia on tehty, mutta päätöstä ei. Ei tiedä tapahtuuko vuoden sisään vai viiden vuoden sisään, mutta jossakin vaiheessa jonkinlaista laajennushommaa on varmasti tulossa.
Nykyinen toimitusjohtaja on ollut mukana yrityksen toiminnassa kauan. Tutustuminen leipomotyöhön alkoi jo pikkupoikana leivän pakkaamisella. Siitä siirryttiin vähitellen kohti alkutuotantoa. Päivittäisesti mies on ollut mukana toiminnassa vuosituhannen alusta. Tuotantokaaren tuntemuksesta on hyötyä johtotehtävissäkin.
– Hankala sitä olisi sellaisen tulla yhtäkkiä tekemään, joka ei alalla ole ollut. Se on aika monimuotoinen prosessi loppujen lopuksi, vaikka paketti kaupassa yksinkertaiselta näyttääkin. Ainakin jollakin päälliköllä pitäisi olla kokemusta myös tuotannosta, että osaa pitää paletin kasassa. On vähän niin kuin kapellimestarina siinä.
Erilaisia toimenkuvia on jossain määrin hankala pistää järjestykseen. Leipomotyö kokonaisuudessaan on Meriläisen mieleen.
– Ehkä se on kehitystyö, mikä on kaikista eniten minun mieleeni. Kun pääsee kehittelemään jotakin uutta ja hakemaan siihen innovatiivisuutta. Se on ehkä kiinnostavinta, mutta sitä ei pysty tekemään joka päivä.
Leipomon alaisuuteen perustettiin 90-luvulla Cafe Bisketti Oulun Rotuaarille. Meriläisen mukaan kahvilakilpailu on kaupungissa kovaa. Menestymisen kannalta on tärkeää jäädä ihmisten mieleen.
– Täytyy pitää omaa valikoimaa ja toimintamallia sellaisena, että se kiinnostaa ja saa asiakkaat käymään uudestaan. Se on vähän sellainen koekenttäkin. Siellä voi testata ja katsoa, että mistä ihmiset tykkäävät. Siinä pysyy itsekin ajan hermolla.
Kahvilaa suunniteltiin myös tuotantotilojen ja tehtaanmyymälän yhteyteen, mutta sen sijaan Maikkulaan rakentuikin lounasruokala.
– Se ei ole sijainnillisesti ihan ykköspaikka, niin täytyy olla muutakin kuin kahvia. Ei sen suhteen suuremmin filosofoitu. Ajateltiin, että tehdään ruokaa ja katsotaan miten käy. Sellaista se on vähän ollut. Uskotaan siihen, että kun ruvetaan tekemään, niin se onnistuu.
Tulevaisuuden suhteen toimitusjohtaja on luottavainen, mutta toivoo, että ihmiset kiinnittäisivät huomiota kulutustottumuksiinsa. Ei pitäisi valita massatuotetta tai helpointa vaihtoehtoa. Pitäisi valita se, mikä maistuu parhaalta.
– Alalla on ollut paljon myllerrystä. Nykyään leipomot vähenevät vuosi vuodelta ja yksikkökoot kasvavat. Pienet leipomot tahtovat olla katoava luonnonvara, mutta omasta tekemisestähän se on kaikki kiinni. Laatu korkeana ja maku hyvänä, siinä on se resepti. Ja meillä on hyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta, se on erittäin tärkeää. Sillä lailla voi olla tyytyväisenä, että tuote on vielä käynyt kaupaksi. Pakkohan silloin on olla positiivisin mielin.
Meriläinen on kasvanut ja elänyt leipomotyön parissa. Yrityksen toiminnasta on tullut niin olennainen osa elämää, että se tuntuu enemmänkin harrastukselta.
– En osaa ajatella tätä työnä. Tämä on juurtunut niin syvälle, että en osaa oikein muutakaan työtä ajatella itselleni. Tämä on tärkeä juttu minun elämässäni.