Olen tehnyt kummallisia havaintoja viimeaikoina mökkimatkallani Siikajoelle. Maisema avautuu merelle. Miten on mahdollista, että näkymä merelle avautuu noin upeasti monin paikoin. Voiko se olla totta? Kaunis, laaja tasainen, huikaiseva peltoaukea jatkuu merenpintana äärettömyyteen asti.
Maisema on sitä luokkaa, että ihmeissään on oltava luonnon kauneudesta.
Pimentävät ryteiköt on saatu avattua edes toisin paikoin. Voimme nauttia pakahduttavasta avaruudesta maiseman kauneudesta, luonnon ihmeellisyydestä.
Onneksi verorahojemme sadoilla miljoonilla suojellut ryteiköt on saatu ELY-keskuksen sakkouhasta huolimatta avattua edes toisin paikoin.
Voimme sanoa elävämme merimaisemassa.
Oma identiteettimme on oikeutettu. Ehkä merellisyys palutuu laajemminkin maiseman myötä takaisin kulttuuriimme. Meillä on siihen täysin rajaamaton perinteinen oikeus.
Nyt merkit näyttävät hyvältä.
Toivottavasti älytön, ulkopuolisen paineen aiheuttama kulttuurimme hävittänyt, maiseman pilannut luonnonsuojelu saadaan nujerrettua laajemminkin.
Ihmisellä luulisi sentään olevan oikeus toimia asuinsijoillaan perinteisesti luontoa kunnioittaen omilla ehdoillaan.