Olin lokakuun lopulla Juho Simonpoika Pehkosen sukuseuran perustavassa kokouksessa Limingan Ala-Temmeksellä. Kuulun sukuun isäni isoäidin kautta. Pehkosen suvun nimekkäin henkilö, valtioneuvos Eero Yrjö Pehkonen, oli itsenäisyyssenaatin jäsen. Hän oli tekemässä ratkaisevaa päätöstä, jolla Suomi irtautui vallankumouksen kourissa kamppailevasta Neuvosto-Venäjästä.
Senaatti antoi itsenäistymisjulistuksen joulukuun 4. päivänä 1917. Kaksi päivää myöhemmin eduskunta hyväksyi julistuksen ja päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä. Noiden päivien päätökset vaativat tekijöiltään rohkeutta ja kykyä katsoa kauas tulevaisuuteen. Euroopassa käytiin ensimmäistä maailmansotaa, joka aiheutti kärsimystä kaikkialla maailmassa. Miten uusi valtio, pieni pohjoinen Suomi, selviäisi ja pysyisi itsenäisenä?
Suomi ajautui sisällissotaan vuoden 1918 alussa. Esivanhempamme kantoivat suurta huolta omasta ja nuoren valtion tulevaisuudesta. Sisällissota repi kansakunnan kahtia. Naapurit nousivat toisiaan vastaan.
Suomi selvisi sodasta Kyösti Kallion tapaisten vahvojen vaikuttajien ansiosta. Suomesta oli rakennettava kaikkien yhteinen isänmaa. Eheytyminen ei tapahtunut hetkessä, mutta vaikeudet yhdistivät. Talvisodan henki osoitti, että pienen kansan voima oli yksituumaisuudessa.
Suomen sotien jälkeinen kehitys on ollut menestystarina. Kehityksen perusta on ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla meillä on samat oikeudet taustasta riippumatta. Lyhyessä ajassa Suomesta on tullut toimivan yhteiskunnan mallimaa.
Maamme menestystarinan yksittäisiä tärkeimpiä kulmakiviä on turvallisuus. Turvallisuus ei tarkoita ainoastaan fyysistä turvallisuutta, vaan myös henkistä ja sosiaalista turvallisuutta. Olemme myös maailman onnellisin kansa. Turvallisuuden ja onnellisuuden tunteisiin pystymme kaikki vaikuttamaan omilla teoilla ja sanoilla.
Itsenäisyyspäivän tunnelmissa olen kiitollinen edellisten sukupolvien rakentamasta Suomesta. Viisas ulkopolitiikka ja hyvät suhteet muualle maailmaan ovat menestymisemme edellytys. Tämän lisäksi jokainen meistä voi vaikuttaa kansalliseen eheyteen sekä huolehtia yhteisestä tulevaisuuden kuvasta ja siitä, kuinka historiaa kirjoitetaan tuleville sukupolville.