– Vanhin juhlavieras meillä on 95 vuotta, nuorimmat taitavat olla kolmevuotiaita. Yhtä aikaa jopa neljä sukupolvea kokoontuvat täällä, kertoi suvun päämiehenä kuluneen kolmivuotiskauden toiminut Maarit Mellenius.
Vanhan suvun historia juontaa aina 1600-luvulle saakka, jolloin esi-isä Anders Mellenius saapui Ruotsista Uuteenkaupunkiin.
Hänen jälkeläisensä toimivat useissa pappisviroissa ympäri Pohjois-Suomea: pojanpoika Samuel Pöytyän kirkkoherrana, poikansa Aabraham Lumijoella, ja hänen poikansa Olof Sodankylän kirkkoherrana. Sittemmin laaja suku on levinnyt pitkin Suomea ja ulkomaitakin.
– Kolme vuotta sitten vietimme sukujuhlaa teemalla ”Paluu juurille”. Teimme silloin reissun Ruotsin Enköpingiin ja Uppsalaan. Pidimme muun muassa hartaushetken Lillkyrkan kirkossa, jossa Anders Mellenius toimi pappina ennen Suomeen tuloaan, kertoi Pentti Mellenius.
Suvun sisällä väki jakautuu viiteen eri klaaniin, jotka polveutuvat Robert Melleniuksen jälkeläisistä.
Suurempia eroja klaanien välillä ei Maarit Melleniuksen mukaan kuitenkaan ole, ainoastaan joidenkin elinvoimaisuus alkaa hiljalleen hiipua.
Mutta mikä on sukujuhlien suola? Mikä saa nytkin liki satapäisen joukon kokoontumaan kolmen vuoden välein suvun merkkipaikoille?
– Kyllä tärkeintä on se, että saa tavata sukulaisia. Kaikkia ei ehdi nähdä tässä välillä, eikä välttämättä kuulumisiakaan ole liiemmin vaihdeltu. Täällä me sitten tapaamme – ja kaikki ovat kovia puhumaan, naurahtaa Maarit Mellenius.
Kirjavassa ohjelmassa oli muun muassa seppeleiden laskua sankarihaudoille, kiertoajelua Oulun seudulla ja itse sukukokous sunnuntaina. Mukaan mahtuu myös paljon laulua, jutustelua ja leikkimielistä kisailua – eli lämminhenkistä yhdessäoloa suvun kesken.
– Hienoa, että nuorempaakin sukupolvea on mukana. On tärkeää ymmärtää ja oppia suvun historiaa. Toivoisin, että sukujuhlien perinne jatkuu vielä pitkään, sittenkin kun me emme enää ole osallistumassa, Pentti Mellenius totesi.