LIMINKA Aluksi pöydän ympärillä on aistittavissa pientä jännitystä, mutta pian huone on puhetulvaa täynnä. Tupoksen Pressiklubin uusi kokoonpano laittaa uutisaiheet jämäkästi järjestykseen eri näkökulmista tarkastellen. Eikä ihme, sillä Pressiklubin uuden kauden aloittavat yhdeksäsluokkalaiset Eetu Hamari, Kaisa Haverinen, Otso Keskinen ja Helmi Turpeinen omaavat selkeitä mielipiteitä maailman menosta.
Kuten nyt pinnalla olevasta Me too -kampanjasta. Se herättää keskustelua sosiaalisessa mediassa naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä.
Nuorille kampanja on tuttu, eikä kukaan pistä sitä pahakseen.
– Kyllä aihetta tulee pitää esillä, Kaisa miettii.
Samaa mieltä on Eetu. Hänen mielestään myös vanhat epäilyt on hyvä nostaa julkisuuteen – aivan kuin erään Hollywoodin elokuvatuottajan kohdalla kävi.
Se, ovatko reaktiot epäilyjen kohteeksi joutuneiden elämään ylimitoitettuja vai ei, riippuu nelikon mielestä tapauksesta. Esimerkiksi tuottaja Harvey Weinsteinin potkut olivat heidän mielestään paikallaan.
Entäs Tomi Metsäketo, joka huonon somekäytöksen vuoksi menetti roolinsa musikaalissa ja televisiokilpailussa?
– Jos pyytää anteeksi, niin riippuu teosta, riittääkö se, Helmi summaa.
Kukaan heistä ei ole kokenut seksuaalista häirintää. Myöskään nettikiusaamista ei ole esiintynyt. Helmi tosin on törmännyt Facebookissa vääriä tietoja levittävään henkilöön.
– Mutta hänkin on vanhempi henkilö. Meidän ikäiset on aika järkeviä sosiaalisen median käyttäjiä.
Esimerkiksi selostaja Niki Juuselan videosekoilujen tai kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen someseikkailujen kaltaisiin tekoihin he eivät usko nuorten juuri syyllistyvän.
– Kansanedustajilta odottaisi asiameininkiä. Yleensä typeryyksiä tekevät yli 30-vuotiaat, Eetu huomauttaa.
Hyvä esimerkki Kaisan mukaan on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.
– Tuntuu tosi oudolta, että suurvaltojen päämiehet uhoilevat toisilleen. Keskustelu on aika kummalla tasolla.
Pressiklubissa pohditaan syitä aikuisten epäasialliseen somekäyttäytymiseen. Nuorten mielestä sosiaalisessa mediassa on helpompi toimia oikein, koska he ovat kasvaneet sen käyttöön.
– Meillä koulussakin käydään jonkin verran läpi somekäytöstä. Sitä mitä saa tehdä ja mitä ei.
Helmi muistelee joutuneensa kerran huomaamaan, että kaveri julkaisi hänestä sellaista materiaalia, minkä ei pitänyt päätyä julki.
– Asia selvitettiin puhumalla.
Otso, joka ei pidä itseään somettajana, käyttää sosiaalisen median palveluista Instagramia ja Snapchattia. Facebookia hän pitää vanhentuneena.
– Tuo loukkasi, Eetu virnistää.
– Snapin otin käyttöön ekana, mutta myös Facebook ja Instagram löytyvät. Tosin Facebookissa olen julkaissut jotain viimeksi kaksi vuotta sitten, hän jatkaa.
Myös Helmin valikoimissa ovat Instagram ja Snapchat. Samoin Kaisalla, mutta hän käyttää lisäksi Twitteriä.
– Jos huomaisin, että jotain kaveria kiusattaisiin somessa esimerkiksi jossain keskustelussa, niin ottaisin heti häneen yhteyttä ja voisimme yhdessä miettiä mitä tehdä asialle, Otso tiivistää.
– Itse voisin elää ihan hyvin ilman somea. Mutta en usko, että meissä ysiluokkalaisissa olisi ketään sellaista, joka ei käyttäisi jotain sosiaalisen median kanavaa, Otso miettii.
– Tuskin aivan pian tulee sellaista teknistä harppausta mikä syrjäyttäisi sosiaalisen median, Helmi jatkaa.
Suosittua Whatsup -palvelua nuoret ovat käyttäneet jo vuosia. Tosin senkin suosio luokan keskinäisessä kommunikaatiossa on pienentynyt.
– Viidennellä ja kuudennella luokalla saattoi ryhmään tulla 500 viestiä parin tunnin aikana. Nyt viestejä tulee aika harvoin.
Vaikka sosiaalinen media ja digitaaliset palvelut ovat pressiklubilaisille tätä päivää, eivät he vierasta painettua sanomalehteä.
– Sitä lukee paljon mieluummin kuin sähköistä. Se on parempi käyttöliittymä, Eetu sanoo.
Eivät nuoret kierrä kaukaa painettua kirjallisuuttakaan. Tosin Otso paljastaa hukanneensa kirjastokorttinsa.
– Nuorempana luin enemmän. Nyt harrastukset ja koulunkäynti vievät paljon aikaan. Jos tarvitse kirjastosta jotain, niin äiti hakee omalla kortillaan, hän hymyilee.
Nuoret ovat huomanneet Limingassa käytävän keskustelua kirjaston aukioloajoista. Eetua se ei kosketa, sillä hän käyttää pääasiassa Kempeleen kirjastoa.
– Aku Ankkaa luen joka viikko!
Klubilaisista innokkaimmaksi kirjastokäyttäjäksi osoittautuu Helmi.
– Aina kun jaksan, niin luen jotain. Välillä harkitsen tosi tarkkaan mitä luen.
Kaisa muistuttaa, ettei kirjaston tarvitse palvella asiakkaita ympäri vuorokauden. Sen sijaan hän toivoo, että yksi arkipäiväaukiolo voitaisiin siirtää lauantaille.
– Limingan kirjasto on tosi viihtyisä!
– Ei haise home kuten edellisessä, Eetu tietää.
