Warjakan Wiikinkien eli Vesa Kanniston ja Tero Piipon purjehdusmatka ei yltänyt Gotlannin Visbyhyn saakka. Miehet olivat ehtineet Mässkäriin, kun he päättivät katsoa Raippaluodon sillan ja Mikkelinsaaret Merenkurkussa ennen kuin kääntyvät takaisin Perämerelle.
Rantalakeus kertoi miesten suunnitelmista kesälehdessä toukokuun lopulla.
– Tuulet olivat epävakaita, eivätkä lainkaan sellaisia kuin normaalisti tähän vuodenaikaan. Myös yöllä tuuli, ja kovat ukkosmyrskyt tulivat vähän yllätyksenä, kertoo Kannisto.
– Muutaman rantapäivän aikana tehtiin päätös lähteä tutustumaan Merenkurkun pikkusaariin, koska kovien tuulten ennustettiin jatkuvan etelämpänä edelleen. Vene olisi kyllä kulkenut, mutta se olisi ollut kovaa työntekoa. Valitsimme nautinnollisen lomailun.
Jopa 17 metriä sekunnissa ja puuskissa 23 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli nostatti aallot välillä 2,5-4 metriin. Miehet seurasivat säätiedotuksia tarkasti, ja hakeutuivat hyvissä ajoin suojasatamaan.
– Emme me halunneet ottaa mitään riskiä, vaan halusimme purjehtia mukavasti emmekä niin, että tukka on koko ajan pystyssä, Kannisto nauraa.
Tosin sellaisiakin tilanteita oli: välillä S/Y Sydvesti kynti merta niin kallellaan, että köli oli näkyvissä.
– Vene kuitenkin oikaisee aina itsensä, eikä mitään vaaratilannetta ollut.
Perämeren purjehtijat herättivät Merenkurkun satamissa pienoista huomiota, sillä varsinaista purjehdussesonkia vasta aloiteltiin.
Kannisto sanoo, ettei parivaljakko ole kuitenkaan pettynyt, vaikka suunnitelmat eivät toteutuneetkaan.
– Saimme rauhassa seilailla ja katsella. Mennessä meillä oli vastatuuli, mutta palatessa tuuli kääntyi ensin pohjoiseen ja aika nopeasti lähteen. Oli tosi helppoa purjehtia.
S/Y Sydvestin keskinopeus oli reissun aikana 4,5-5 solmua tunnissa, enimmillään jopa 7 solmua.
Vielä Marjaniemen kohdalla miehet harkitsivat, purjehtiako Piteåån ja kiertää Varjakkaan pohjoisen kautta. Suorempi reitti vei kuitenkin voiton.
Kahden viikon aikana wiikingit kyntivät merta 510 meripeninkulman verran eli vajaat 950 kilometriä.
– Eikä alkanut pieni loota ahdistamaan, vaikka ympyrät olivatkin aika pienet. Teron kanssa homma pelasi tosi hyvin ja fiilis oli hyvä, Kannisto vakuuttaa.
Nälkä kuitenkin jäi:
– Kyllä. Vielä me lähdemme pidemmälle. Mutta olen tyytyväinen myös tekemäämme ratkaisuun, ja kokonaisuutena reissu oli upea.
Warjakan Wiikinkien Facebook-sivut eivät sulkeudu, vaikka S/Y Sydvesti onkin kotisatamassa.
– Jotain pikkukuria meillä on mielessä. Kannattaa jäädä seuraamaan!