– Eniten harrastan koskimelontaa, eli niin sanottua puljailua (freestylemelonta), jossa mennään pienellä kajakilla aalloissa ja tehdään temppuja. Jonkin verran on koskenlaskuhommaa ja merimelontaakin välillä ja retkimelontaa järvillä ja joilla, Ilmonen luettelee.
Keväällä perheenlisäystä saaneen Ilmosen melontaharrastus jää tältä kesältä vähemmälle, mutta hän pyrkii silti pitämään yllä nykyistä taitotasoaan. Yleensä hän on osallistunut melontaseuran järjestämiin tiistaimelontoihin lähikoskilla, kuten Koitelilla, Kipinällä ja Pöyryllä. Aika ajoin melontaretket ovat suuntautuneet myös kauemmas pohjoiseen. Ilmonen on tutustunut myös lakeuden melontamahdollisuuksiin. Liminganlahdella hän kertoo käyneensä melomassa vain kerran. Matala ja runsaasti merikasvustoa sisältävä lahti ei houkuttele, vaan useimmiten hän suuntaa melojatovereidensa kanssa Oulun ja Raahen apajille.
– Monesti se on siitä kiinni, että mistä saa melontaseuraa. Sen mukaan tulee monesti lähdettyä, Ilmonen tarkentaa.
Ilmosen mukaan lakeuden alueeltakin löytyy oivallisia koskipaikkoja.
– Esimerkiksi Liminganjoki on tulva-aikana hyvä. Ja myös Tyrnävänjoki. Koskimelominen vaatii kuitenkin aina tietyn vesimäärän, että homma toimii. Vesimäärä on koskimelonnalle kuin tuulet surffaajalle.
Oulun Seudun Melojat ry:n kotisivuilla Liminganjokea kuvaillaan lakeuden yllättävimmäksi joeksi. Se alkaa Kasitien yläpuolelta hidasvirtaisena purona ja laskee jyrkästi Limingan keskustaan. Melojia varoitellaan joen kapeudesta ja sen ylle kaatuneista puista.
– Koskimelojan kannattaa pudottaa itsensä jokeen Kasitien sillalta. Koskiosuus loppuu Ala-Kestilän arboretumin jälkeen hiukan ennen Vanhaa Liminkaa. Melojan ei kuitenkaan kannata nousta vielä maihin, vaan jatkaa hienosta kulttuurimaisemasta nauttimista ainakin Vanhan Limingan museoalueelle asti, nettisivuilla vinkataan.
Myös Temmesjoella voi meloa. Melontaseuran kotisivuilta löytyvän tiedon mukaan joki soveltuu erinomaisesti koskikauden aloitusmelonnaksi myös vähemmän meloneille. Joelle ohjeistetaan suuntaamaan heti jäiden lähdettyä.
– Koskia pätkällä on useita ja ne kaikki ovat varsin helppoja. Jokimaisema on perinteistä ja kaunista Oulun alueen kulttuurimaisemaa.
Ensimmäisen kerran Ilmonen laskeutui kajakin kyydissä Koitelin koskeen. Nuo hetket hän muistaa melontauransa jännittävimpinä.
– Tuolloin alussa oli taito- ja tietotaso huonompi ja varmuus hakusessa. Toki joskus myöhemminkin on tullut vastaan jänniä paikkoja, mutta vaaratilanteita ei itselläni ole ollut koskaan. Tässä lajissa pitää pystyä arvioimaan omat taidot, eikä mennä paikkoihin, jotka ovat omalle taitotasolle liian vaativia, hän alleviivaa.
Tänä päivänä Ilmonen omistaa kaksi kajakkia: merikajakin ja lisäksi 140 senttiä pitkän puljailukajakin. Ostoslistalla roikkuu muutama muukin paatti.
– Haaveissa on hommata 2–3 kajakkia lisää. Melonnassa on monta alalajia, joihin tarvitsee erilaisen kajakin, hän tähdentää.
Lajia aloittelevien ei kuitenkaan tarvitse välttämättä hankkia omaa menopeliä lainkaan, sillä Oulun melontaseuran jäsenet pääsevät vesille lainakajakeilla.
– Jos omat välineet haluaa kuitenkin laittaa, niin kajakin lisäksi on hyvä hankkia mela, aukkopeite, pelastusliivit ja anorakki. Kypärä on koskessa pakollinen varuste, Ilmonen huomauttaa.
Melonnassa Ilmosta kiehtoo eniten erähenkinen luonne. Lisäksi hän kokee lajin olevan monipuolista urheilua, joka kehittää myös kehonhallintaa.
– Melonta on hyvää ulkoilua, jossa pääsee samalla luonnonhelmaan ja myös luonnonvoimien äärelle. Se tunne, kun hallitsee itsensä ja kajakin koskessa – se on hieno onnistumisen elämys. Ja samalla pääsee nauttimaan hyvästä seurasta.
Melojatoverit nousevatkin tärkeään osaan erityisesti koskimelonnassa.
– Koskimelonta on turvallisuussyistäkin sellaista, ettei yksin kannata lähteä. Sitä ei suositella yksin harrastettavaksi. Sama pätee muuhunkin melomiseen. Itse miellän melonnan vähintäänkin parilajiksi, Ilmonen painottaa.
