TYRNÄVÄ Eilen illalla Markkuun koululle kokoontui joukko kyläläisiä pohtimaan, olisiko kylällä mahdollista kehittää palvelutarjontaa etenkin osuuskuntatoiminnan kautta. Aiheesta kyläläisille puhui PSK-Aikuisopiston kouluttaja Tarja Pahnila.
Osuuskuntien kehittämisen parissa työskennellyt Pahnila toteaa osuuskunnan soveltuvan erittäin hyvin kylien yhteiseksi yrittäjyysmuodoksi.
– Osuuskunta on kylän näkökulmasta oivallinen tapa järjestää palveluita. Siinä ei oikeastaan ole huonoja puolia, vaan se soveltuu kaikkeen mahdolliseen toimintaan. Ainoastaan oma mielikuvitus on vain rajana.
Kyläläisten tai kyläyhdistysten muodostamat osuuskunnat eivät tosin ole yleisiä. Tarja Pahnilaon aiemmin törmännyt vastaavaan ainoastaan Kärsämäen Sydänmaan kylällä, jossa edelleen toimii Sydänmaan kyläosuuskunta pyörittäen kyläkeskusta.
Kyläosuuskuntien vähäinen määrä ei kuitenkaan hänen mielestään ole este toiminnan aloittamiselle.
Osuuskunnassa kyläläiset voivat toimia jäseninä ja ottaa sen verran vastuuta kuin haluavat. Pahnila on kuitenkin huomannut, että osuuskunnan hallinto vie aikaa hieman enemmän kuin yhdistystoiminta.
– Olisikin hyvä, että osuuskunnan jäsenet olisivat kaikki innostuneita ja aktiivisia myös hallinnon näkökulmasta. Jos hallintoon liittyvä työ jää yhden tai kahden henkilön hoidettavaksi, siitä tulee liian raskas taakka, hän huomauttaa.
Osuuskuntaa Tarja Pahnila vertaa avioliittoon, jossa todellisen onnistumisen ratkaisee asenne arkeen. Sitä hetkeä varten hän suositteleekin laatimaan toimintamallit yhdessä jäsenten kanssa.
– Ihmiset eivät ota käskyjä kovin helposti vastaan toisilta. Kun pelisäännöt on tehty etukäteen valmiiksi, päästään toimintaan kiinni kitkattomammin.
Yritysmuotona osuuskunta on silti varsin demokraattinen. Jokaisella jäsenellä on yleensä yksi ääni, jonka avulla hän voi vaikuttaa yhteisiin päätöksiin. Minimijäsenmäärä on yksi jäsen. Jos osuuskunta haluaa säilyttää jäsentensä edellytyksen työttömyysturvaan, jäseniä on oltava vähintään seitsemän. Myös julkisyhteisöt, kuten kunnat, voivat olla jäseniä.
Markkuun kylällä on puhuttu ilta- ja aamupäivätoiminnan järjestämisestä. Tarja Pahnilan mielestä osuuskunta voisi antaa siihenkin ratkaisun.
– Olen kuullut puhuttavan, että jossakin päin Suomea on pidetty osuuskuntamuotoista päiväkotia.
Vaikka ajatus palveluiden järjestämisestä itse tuntuu uudelta ja erilaiselta, Pahnila näkee siinä paluun entiseen. Osuuskunta-aate syntyi yli sata vuotta sitten juuri kylien tarpeeseen. Monilta paikkakunnilta puuttui palveluita, mutta osuustoiminnan avulla saatiin kauppoja ja pankkeja sinne, missä niitä ei muuten ollut. Myöhemmin perustettiin myös muun muassa meijereitä.
– Sotien jälkeen osuuskuntien perustaminen kääntyi laskuun. Vanhat osuuskaupat jatkoivat toimintaansa, mutta julkinen sektori ryhtyi järjestämään muita palveluita. Nyt kylissä eletään jälleen samassa tilanteessa kuin 1900-luvun alussa. Palveluita ei ole, ja ne halutaan järjestää itse, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kainuussa esimerkiksi on ryhdytty toteuttamaan uutta jätevesiasetusta osuuskuntien avulla. Jätevesiosuuskuntien ansiosta kaikkien ei tarvitse hankkia omia jätevesikaivoja tai puhdistamoja.
Viime vuosina osuuskuntia on perustettu jälleen enemmän. Edellinen osuuskuntabuumi koettiin Tarja Pahnilan mukaan 1990-luvun laman aikana. Tuolloin osuuskuntia perustettiin etenkin rakennus- ja kotipalvelualoille.
– Vuonna 2016 alkoi kuitenkin näyttää siltä, että uudet osuuskunnat syntyivät luoville aloille. Käsityöläiset, sisällöntuottajat, erilaiset suunnittelijat ja designerit sekä myös valokuvaajat, taiteilijat ja toimittajat ovat alkaneet etsiä töitä osuuskuntien kautta.