Tämä joulu on Marjalle ja Silvolle moniin yhteisiin jouluihin verrattuna erilainen. Kiireiset joulupukin ja -muorin tehtävät ovat ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää.
Marja viettää jouluaattoa Oulussa äitinsä ja sisarensa luona. Mukana on myös hänen tyttärensä avopuolisoineen. Silvolle aatto merkitsee työvuoroa oululaisessa ryhmäperhekodissa. Illan tullen ohjaaja pukee ylleen tutun punanutun. Tonttulakki ja muut tykötarpeet saa ylleen myös pari ryhmäperhekodin poikaa. Sitten lähdetään viemään yhdessä joulupukin terveiset sovittuihin koteihin.
– Osa ryhmäperhekodin pojista matkustaa jouluksi sukulaisten luo, mutta pari heistä lähtee kanssani jakamaan jouluiloa. Samalla nämä oleskeluvan saaneet alaikäiset nuoret pääsevät tutustumaan suomalaiseen jouluperinteeseen, rauhallisen joulutunnelman ystäväksi tunnustautuva Silvo kertoo.
Viime jouluna Silvo toimi oman työpaikkansa joulupukkina. Mieluinen kokemus oli sekin.
– En ole yhtään hulabaloo -ihminen. Kaipaan rauhallista pysähtymistä. Vielä emme ole Marjan kanssa ehtineet jouluna Veivarin mökille, mutta kyllä semmoinenkin päivä vielä koittaa. Tällä kertaa joulu menee työn merkeissä, mutta ehkä uudeksivuodeksi pääsemme mökkirauhaan, lapsuusmaisemiinsa Haapajärvelle rakkaan lomapaikan Marjansa kanssa taikonut Silvo toteaa.
Lapsuuden joulut elävät Marjan ja Silvon mielessä lämpiminä. Raahessa syntynyt Marja muutti pikkutyttönä perheineen Ouluun. Iskon kaupunginosassa oli 50-luvun lopulla jopa lehmiä. Elämä oli vaatimatonta, mutta turvallista.
– Äiti ompeli tytöille uudet mekot. Joulua valmisteltiin koko perheen voimin. Lahjojakin saatiin, usein semmoista kotitekoista, tarvevaatetta ja suklaata pientä herkkuhetkeä varten. Meitä oli kuusi sisarusta, joten kotona kävi aattona melkoinen vilske. Ja ne kiiltokuvat, miten kauniita ne olivat!
Faktori-isän ansiosta kotona oli aina paperia piirtämistä ja askartelua varten. Iloisia yllätyksiä löytyi myös Ruotsissa asuvan tädin joulupaketeista. Kerran Marja sai siskonsa kanssa Ruotsista ihanat Barbi-nuket. Marjan nukke on vieläkin tallessa.
Veivarinperällä Haapajärvellä joulut olivat rauhallisia ja perhekeskeisiä. Silvon kotona ei ollut alkuaikoina sähköä. Joulukuusen aitoja kynttilöitä vartioitiin tarkasti. Joulupukille kirjoitettiin pirtin pöydän ääressä kirjeitä.
– Meitä oli yhteensä seitsemän veljestä, joten olihan siinä välillä olemista, kun aattona ei saanut mennä edes naapureihin. Vasta tapanina päästiin irrottelemaan. Tapanina päästiin jokus rekiajelulle. Aattoiltana oli aina joulusauna. Sitä ihmettelimme veljien kanssa, että miksi pukki sattuu tulemaan juuri sauna-aikana. Pettymys oli kova, kun kaikki aikanaan selvisi, Silvo muistelee.
Palvelukeskus Lumilyhtyyn Silvo ja Marja veivät kymmenkunta kertaa joulupukin ja -muorin terveiset. Joulupukille ja -muorille on jäänyt käynneistä mieluisia muistoja. Jouluaaton iloon kokoontui myös vanhusten sukulaisia ja ystäviä, usein myös sirkeäsilmäisiä lapsia, ja talo täyttyi nopeasti kodikkaista äänistä ja joulun tuoksuista.
– Olin silloin lähihoitajana Lumilyhdyssä, joten asukkaat ja heidän sukulaisensakin olivat tuttuja. Joskus joku pappa saattoi tivata pitkän aikaa, mikä on pukin nim, Silvo muistelee.
Neljän lapsen isä ja seitsemän lapsenlapsen pappa ei hikoile joululahjahankintojen kanssa.
– En osta ensimmäistäkään joululahjaa. Jokainen saa pienen summan pankin kautta. Sillä voi itse kukin hankkia juuri sitä, mitä tarvitsee.
Ei Marjakaan tunnustaudu jouluhössääjäksi. Kodin hän kuitenkin laittaa joulukuntoon. Tietyt joulukoristeet kuuluvat jouluun. Sellaisia ovat esimerkiksi kaksi isoa käpymyuoria ja joulupukkii ja kuuseen ripustettavat vanhat joulupallot. Marjan joulun alusaikaan kuuluu myös joulukorttien kirjoittaminen.
Joulutunnelman tuo aito joulukuusi. Sen Silvo hankkii toisen En Ala -äijäbalettiryhmän jäsenen, lumijokisen Antero Rantalan kanssa metsästä. Puu koristellaan kauniiksi. Se on olohuoneessa kunniapaikalla.
Tämän pariskunnan arki on varsin hektistä. Molemmat käyvät töissä Oulussa. Silvolla on vuorotyö, ja hän on myös sähkömies ja tekee yrittäjänä keikkatöitä.
– Vapaapäivinä ja lomilla on sähkötöiden vuoro, leppoisa mies selittää.
Silvolle on kertynyt myös liuta luottamustehtäviä, jotka haukkaavat osan ajasta.
– Enhän minä kuulu enää kuin Lumijoen kunnanvaltuustoon ja perusturvalautakuntaan. Niin ja Pohjoi-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valtuustoon ja tarkastuslautakuntaan.
Luottamustehtäviä hänellä on myös Suomi-Venäjä-Seurassa. Silvo on SVS:n Pohjois-Suomen piirin toinen varapuheenjohtaja. SVS on myös Marjan tärkeä harrastusväylä. Marja on SVS:n Oulun osaston puheenjohtaja ja SVS:n varavaltuutettu.
– Meillä on onneksi ihania yhteisiä harrastuksia. Silloin olemme tiivisti yhdessä. Ja mikä tärkeää, meillä on yhdessä tosi hauskaa, Marja painottaa.
Nybackat ovat inohimoisia Venäjän ystäviä. Kumpikin on opiskellut venäjää sen verran, että esimerkiksi matkustaminen Venäjällä onnistuu oikein hyvin. Marjalla on takana toista sataa Venäjän reissua, eikä Silvo jää juuri heikommalle.
Silvo on ollut kymmenen vuotta En Ala -äijäbalettiryhmän kantavia voimia. Yhteinen harrastus pariskunnalla on Kopeekka -teatteri, joka on eriktoistunut muun muassa Hölmöläistarinoihin.
– Venäjän kieli, kulttuuri ja ihmiset, tiivistävät Marja ja Silvo Venäjä-rakkautensa.
Entä milloin on tiedossa seuraava Venäjän matka?
– Sitä ei ole vielä päätetty, mutta edellisen kerran olimme Venäjällä vähän yli kuukausi sitten.