Kiitos. Sairaanhoitajaopiskelija Maria Alexandridin suu vääntyy hymyyn, kun hän toistelee mielestään suomen kielen kauneinta sanaa.
– Kun sanon sen, tiedän hymyileväni, hän naurahtaa.
– Muuten teillä on todella pitkiä sanoja, Alexandridi jatkaa.
Sairaanhoitajaksi opiskeleva 22-vuotias kreikkalainen on suorittanut työharjoittelua Kempeleen kunnan kotihoidossa kuukauden ajan. Elokuun lopulla Oulun ammattikorkeakouluun Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa tullut Alexandridi oli aluksi menossa toisen kunnan kotihoitoon, mutta siellä ongelmaksi muodostui kielimuuri. Kempeleessä kommunikaatio sujuu englanniksikin.
– Myös jotkut vanhukset osaavat englantia. Joidenkin kanssa olen päässyt ihan keskustelemaankin!
Voisiko Maria Alexandridi jossain vaiheessa kuvitella työskentelevänsä Suomessa?
– Ehdottomasti. Mutta kieli minun pitäisi ensin oppia. Ja se vaikuttaa vaikealta, hän harmittelee.
Kempeleessä hän on työskennellyt kotihoidon sairaanhoitajien mukana niin kotikäynneillä kuin Hovintien vanhusten ja vammaisten palvelukeskuksessa. Työkaverit ja asiakkaat saavat kiitosta. Maria Alexandridin onkin ollut vaikea uskoa, että Suomen kaltaisessa maassa vanhusten hoitokoteja on suljettu huonon hoidon vuoksi. Vanhustenhuoltokohu oli hänelle yllätys.
– Ainakin Kempeleessä ikäihmiset näyttävät onnellisilta. Hoitajat ovat todella huolehtivia ja puhuvat kauniisti asiakkaistaan. Ystävällisyys huokuu heistä.
Lue lisää 20.10. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!