Tämän päivän Kempele ei välttämättä identifioidu kovinkaan vahvasti maatalouspitäjäksi. Yritystoimintaa löytyy kyllä, mutta viljelytoimintaa vähemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kunnassa maataloudenkin parissa tehtäisi töitä. Ainakin jossain mittakaavassa.
Ketolanperäntien varresta, noin neljän kilometrin päässä Zeppelinistä, löytyy tuore esimerkki asiasta. Hakalan marjatila näki päivänvalon vuosi sitten. Nyt eletään tilan ensimmäistä satokesää.
– Ennemmin tämä on kallis harrastus. En oikein osaa sanoa, mistä ajatus tähän ylipäänsä tuli. Alun perin oli tarkoitus kokeilla pienellä määrällä, mutta se karkasi vähän käsistä. Taimia tuli viime kesänä noin 7500, Hakalan tilan yrittäjä Petri Koski kertoo.
– Todettiin selvitysvaiheessa, että on melkein sama, onko alaa 2000 neliötä vai hehtaari. Kustannusvaikutuksiltaan se on suurin piirtein sama ja samat työvaiheet joutuu käymään läpi kuitenkin. 2000 neliötäkin olisi ollut kuitenkin sen kokoinen ala, ettei sitäkään aivan käsipelillä pysty hoitamaan. Kun kerran vehkeet joutuu laittamaan, sama hyödyntää niitä enemmänkin.
Kovinkaan vahvaa maataloustaustaa Koskella ei entuudestaan ollut. Hevosia miehellä on ollut aiemmin ja näille on pitänyt tehdä heinää, mutta marjatilaa varten on opiskeltu kirjojen ja internetin avulla. Ja kyselemällä tyhmiä.
– Vähän yrityksen ja erehdyksen kautta tässä on menty. Tyrnäväläinen mansikanviljelijä Timo Heikura auttoi paljon alkuun. Hän kävi urakoimassa penkit ja häneltä sai monta hyvää vinkkiä, Koski kiittelee.
– Olisi varmasti aivan erilaista, jos leipä olisi tästä kiinni. Tähän ei ole laitettu euroakaan pankkilainaa, siinä mielessä on helppo irvistellä. Antaahan tämä ehkä jonkinlaisen käsityksen kausiluontoisesta hommasta ja luonnon armoilla olemisesta. Jos sataa vettä, sataa vettä. Ei siinä auta mikään, vaikka olisi minkälaiset vehkeet.
Lue lisää Rantalakeudesta painettuna tai diginä!
