LIMINKA Hampaissa rapsahtelee mukavasti. Suolainen, paistinpannulla pyöräytetyn ruuan aromi leviää makunystyröihin. Näitä snackseja voisi napostella vaikka jääkiekon MM-kisoja tai Euroviisuja katsellessaan.
Oulaistelainen Antti Kämäräinen toi Tupoksessa asuvan Kaisa Myllykankaan keittiöön uuden erän tätä herkkua. Pilttipurkissa on Kämäräisen mukaan pannulla paistettuja miedommalta tuoksuvia ja maistuvia yksilöitä.
– Nämä ovat myös vähän pienempiä kuin nuo äsken paistetut kotisirkat, liminkalaislähtöinen kotisirkkakasvattaja kertoo ravistaessaan purkissa olevia keitettyjä ja kuivattuja sirkkoja.
Oulun Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijana työskentelevälle Myllykankaalle hyönteis- ja kotisirkkaruuat ovat tuttu juttu. Hän on mukana muun muassa hyönteistaloutta Oulun seudulla edistävässä BiotalousLeader-hankkeessa. Hyönteistrendi on kuulemma nyt valloillaan.
Myllykangas pyörittelee pannulla kaupasta ostamiaan sirkkakasvispihvejä. Hän on valmistanut myös sirkkanäkkäriä, jota tarjoilee hernehummuksen kera. Tarjoiluastioissa odottaa jogurttiannos, jota on ryyditetty sirkkagranolalla ja vadelmilla.
Olemattomatkin epäluulot hyönteisten syöntiä kohtaan kaikkoavat. Sirkkapihvit ovat suorastaan maukkaita, ja sirkkagranolassa maistuu pääasiassa vilja ja kuivatut marjat – eivät ne 80 sirkkaa, joiden luvataan pakettiin kätkeytyvän. Näkkärin Myllykangas on tehnyt itse, mutta tarjolla on myös kaupasta saatavaa versiota. Molemmat poikkeavat myönteisesti koulunäkkäreistä.
Antti Kämäräinen kiinnostui kotisirkkojen kasvattamisesta jo ennen kuin laki salli niiden elintarvikekäytön. Kotonaan hänellä on noin viiden neliön varastotila, johon mahtuu nelisenkymmentä sirkkojen kasvatuslaatikkoa. Lähiaikoina valmistuu sadan neliön halli, jossa kasvatusmahdollisuudet ovat jo toista luokkaa.
– Halliin tulee noin 50 neliötä varsinaista kasvatustilaa sekä kylmähuone ja pesulinjasto. Ensi syksynä rakennetaan mahdollisesti vielä lisätilaa saman verran, kurikkalaisen Finnsect Oy:n sopimuskasvattajana toimiva Kämäräinen kertoo.
Kasvatuslaatikoiden pesu sujuu tulevaisuudessa pesulinjastossa, mutta muuten sirkkojen kasvattaminen on edelleen käsityötä.
Munimista varten kasvatuslaatikkoihin asetetaan pienempi astia, jonka pohjalla on kosteaa multaa. Kun sirkat ovat käyneet munimassa multaan, laatikot siirretään uuteen kasvatuslaatikkoon. Multaa kostutetaan 10-14 päivän ajan, ja pian pikkusirkat alkavat kuoriutua. Sirkkojen kuoriuduttua munimislaatikot poistetaan ja vastakuoriutuneiden ruokinta aloitetaan. Yhdessä kasvatuslaatikossa on yleensä noin 2 500 sirkkaa.
– Sirkoille tarjotaan sirkkarehua. Laatikon pohjalla pitää olla myös vesipaperia, josta sirkat käyvät juomassa nestettä, Kämäräinen kertoo.
Vesipaperin kanssa on oltava tarkka. Jos laatikon pohjalle lirahtaa pienikin lätäkkö, sirkkoja hukkuu siihen.
Sirkoille maistuu sirkkarehun lisäksi esimerkiksi kurkku, josta ne saavat liki kaiken tarvitsemansa nesteenkin.
Viiden viikon kuluttua kuoriutumisestaan sirkat ovat sukukypsiä. Silloin ne erotellaan ja osa siirretään munimaan.
– Jossain vaiheessa kantaa joutuu uudistamaan, Kämäräinen huomauttaa.
Siivousalan yrittäjänä työskentelevä Kämäräinen sanoo miettineensä kasvattajaksi ryhtyessään, ettei voi kovin korkealta tippua. Hänen hoidossaan sirkat joko pysyvät hengissä tai kuolevat.
– Kun lämpötila ja kosteus ovat oikeat, ja ravintoa ja ruokaa on riittävästi, sirkat kasvavat ja lisääntyvät, Kämäräinen summaa yksinkertaisen yhtälön.
Kämäräisen mukaan sirkat syövät melkeinpä mitä vain. Teollisesti valmistetun sirkkarehun lisäksi Kämäräinen on maistatellut kotieläimillään esimerkiksi omenaa.
– Minua kiinnostaa se, missä olosuhteissa sirkat saadaan kasvamaan oikein isoiksi. Sirkoille tarjottavalla ruualla voi myös vaikuttaa siihen, miltä ne maistuvat, Kämäräinen sanoo.
Sirkat ovat kasvaneet riittävän suuriksi muutaman viikon ikäisinä. Sen jälkeen ne yleensä pakastetaan ja toimitetaan Finnsect Oy:lle ja sieltä edelleen ravintoloille.
Toistaiseksi on vähintäänkin haastavaa tehdä kustannuslaskelmia hyönteisten kasvattamisen kannattavuudesta. Esimerkiksi yhden kotisirkan munien määrän ilmoitetaan vaihtelevan sadasta kolmeentuhanteen.
– Jos kasvattamon tuotantomäärät ovat tuhat kiloa kotisirkkoja kuukaudessa, toiminta on jo kannattavaa. Oma tavoitteeni on tässä vaiheessa tuottaa 500 kiloa kuukaudessa. Nyt kokeilen, miten pitkälle pääsee kasvattamalla sirkkoja käsimenetelmällä. Sen jälkeen selvitetään, mitä kasvatustekniikoita olisi tarjolla. Tällä alalla Hollanti on edelläkävijä.
Oulun seudun BiotalousLeader -hanke on kartoittanut alueen potentiaalisia hyönteiskasvattajia, ja kiinnostusta tuntuu löytyvän. Maakuntaan on nousemassa useita alan yrityksiä. Myllykangas tähdentää, että hyönteistaloudella ei ole tarkoitus syrjäyttää perinteisiä maatalouselinkeinoja, vaan tarjota tiloille ja yrittäjille mahdollisuus sivuelinkeinoon. Esimerkiksi Pudasjärvelle on syntymässä kaupungin ja Fazerin yhteisponnistuksena varsinainen keskittymä, Sirkkacity.
– Pohjois-Pohjanmaalla on useampikin sirkkakasvattamoa ja kasvattajiksi aikovia. Eräällä yrityksellä on kehitteillä patentoitu kasvatuslaite hyönteisille. Myös alueen ravintoloilla on kiinnostusta hyödyntää alueella tuotettuja hyönteisiä. Niitä on vain tuotteistettava, ettei hinta tai saatavuus ole esteenä hyönteisten hyödyntämiselle, Myllykangas sanoo.
Myllykankaan mukaan olisi myös hyvä selvittää, miten elintarviketalouden sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää hyönteisten rehuntuotannossa.
– Kiertotaloutta olisi myös mehiläistuotannossa syntyvien kuhnuritoukkien hyödyntäminen. Nekin voisivat olla osa meidän ruokavaliotamme.
Kämäräinen ja Myllykangas korostavat hyönteisravinnon etuja: hyönteisten syöminen on energian ja maapallon resurssien säästöä, toimimista ilmastonmuutosta vastaan.
– Maapallon kantokyky heikkenee koko ajan, ja kasvava väestömäärä tarvitsee enemmän ja enemmän ruokaa. Hyönteisiä kasvattaessa saa vähillä tuotantopanoksilla hyvää proteiinia.
PROAGRIA Oulun ja Maa- ja kotitalousnaisten hallinnoima BiotalousLeader-hanke kestää tämän vuoden loppuun.
– Oulun ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen kanssa olemme hakemassa MiniEines-aktivointihankerahoitusta Maaseuturahastosta. Jos se menee läpi, tarkoitus on kartoittaa sekä hyönteiskasvattajat ja hyönteisistä kiinnostuneet elintarvikeketjut ja luoda niiden välille toimiva verkosto, Myllykangas sanoo.
