LIMINKA Valo tulvii kuistin isoista ikkunoista. Maire K. ja Pertti Manninen seisovat keskellä korkeaa talon päätytilaa ja tuumivat. Kymmenen vuoden taloprojekti alkaa olla loppusuoralla. Listatkin ovat jo kaikki paikoillaan.
– Mutta sisustukseen pitää vielä panostaa. Pitäisi ostaa uutta, kun vanhoja huonekaluja on vaikea saada sopimaan, pariskunta hymyilee.
Vanhaan Liminkaan noussut lamellihirsitalo sulautuu ympäristöönsä. Arkkitehti Kimmo Kuismasen suunnittelema rakennus kunnioittaa perinteistä liminkalaista arkkitehtuuria. Olemukseltaan se muistuttaa myös Mannisten synnyinkoteja – Mairen lapsuuskotia Puolangalla ja Pertin Suomussalmella.
– Meillä oli iso pirtti. Varhaislapsuudessa se oli sisältäkin hirsipinnalla. Pahvit tulivat vasta myöhemmin, Maire Manninen kertoo.
Palataan aluksi reilun vuosikymmenen taakse. Limingan taidekoululla maalatessaan Maire Manninen ihastui vanhaan Liminkaan. Hän muistelee yhtä joulunaluspäivää, jolloin hän käveli koululle. Maisema jokivarteen suorastaan liikutti.
– Lunta satoi. Oli niin kaunista.
Kun syntymäpäiväreissu heinäkuussa vuonna 2005 johdatti Rantatielle, hankkivat Manniset päivänsankarilta mieleisen naapuritontin. Tuolloin Oulussa asunut pari oli jo jonkin aikaa miettinyt uuden kodin paikkaa.
Kuokka iskeytyi maahan kesällä 2007. Yhteistyö arkkitehdin kanssa oli sujuvaa. Suunnittelijalle he antoivat pitkän toivomuslistan.
– Valo oli yksi tärkeä vaatimus, monipuolisena taiteilijana tunnettu Maire Manninen huomauttaa.
Hän halusi uuteen kotiinsa avaran työskentely- ja näyttelytilan.
– Tykkään, että on tilaa hengittää. Tosin vaatimattomana luonteena ja puolankalaisena pessimistinä ajattelin myös, että pitäisi olla vain pienessä harmaassa tuvassa. Mutta nyt on tilaa tehdä isojakin teoksia.
Neliöitä yhden ja kolmen neljäsosan kerroskorkeuden rakennuksessa on kaikkiaan 182.
Alusta asti Mannisille oli selvää, että rakennustyömaalla tehdään itse niin paljon kuin mahdollista. Pertti Manninen rakensi taloaan kuutisen vuotta oman työnsä ohessa. Soneralla vaativissa toimistotehtävissä työskennellyt mies jäi eläkkeelle elokuussa 2013. Sen jälkeen rakentamisesta tuli kokopäiväistä.
– Työ tekijäänsä opettaa. Rakennustyömaa oli hyvä vastapaino istumatyölle. Olen kerran aiemmin rakentanut talomme Suomussalmelle. Motivoi, kun sai jonkin asian tehtyä ja vietyä hanketta eteenpäin.
Aluksi taloa rakennettiin Oulusta käsin. Kun vanha asunto meni kaupaksi, muuttivat Manniset rakennustyömaalle asuntovaunuun. Kun kehikko, vesikatto ja lattiat valmistuivat ja talo lämpeni, siirtyivät he sisätiloihin.
– Pertti nukkui viiden oven päälle asetetulla patjalla. Minulla oli parillakympillä ostettu sänky. Vessanpönttö meillä jo oli, mutta vessassa ei ollut seiniä. Kävimme urheilutalolla suihkussa, Maire Manninen muistelee hymyssä suin.
– Ruokaa teimme takapihan nuotiolla. Pariin otteeseen olin itse kyynärsauvojen varassa. Huumori auttoi jaksamaan, hän jatkaa.
Aloittavia rakentajia Manniset neuvovat kärsivällisyyteen. Lisäksi välillä on hyvä tehdä jotain aivan muuta. Maire Manninen nostaa lisäksi yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi riittävän yöunen.
– Sanoin aina, ettei siitä tingitä. Meille olivat henkireikänä myös mökkireissut. Ja marjastaminen.
Kun Mannisilta kysyy intoa vastaavanlaiseen projektiin uudelleen, molemmat ovat hetken hiljaa. Pertti Manninen kuitenkin toteaa pluspuolien vievän voiton.
– Jos olisimme tehneet ulkopuolisilla, olisi velkaa pitänyt tehdä paljon enemmän. Kyllä tässä palkoille pääsi, hän sanoo.
Rakennusmateriaalina käytetty hirsi oli molempien toive. Lisäksi taloon tehtiin rossipohja: lattian alla on 80 senttiä ryömintätilaa. Hirsien välissä on pellavariive ja lämpö tulee maasta. Koneelliseen ilmastointiin he päätyivät maalauksissa käytettävien maalien ja öljyjen vuoksi.
– Sanoisin, että hirsitalossa on raikas ilma ja helpompi hengittää kuin aiemmissa kodeissamme, Maire Manninen kiittelee.
Eikä tekeminen lopu, vaikka talo onkin valmis. Kaksikko haaveilee talon taakse toteutettavasta pihasaunasta ja ulkorakennuksista.
Maire K. Mannisen ateljeeseen ja näyttelytilaan on jo päässyt tutustumaan, mutta tulevana kesänä pariskunta aikoo pitää kotinsa ovet säännöllisesti avoinna.
Molemmat ovat iloisia, että liminkalaiset ovat olleet vuosien varrella kiinnostuneita rakennusprojektista.
– Olemme saaneet paljon tuttuja. Täällä ollaan hyvin vastaanottavaisia. Minullekin on tullut useita kutsuja tulla mukaan erilaiseen toimintaan, Maire Manninen kertoo.