Kempeleläiskolmoset ovat haastatteluhetkellä tarkasti selvillä, milloin kauan odotettu ensimmäinen koulupäivä on. Asia varmistetaan kuitenkin vielä äidiltä, mutta äiti saa vain nyökytellä. Nämä tytöt kyllä osaavat laskea, milloin heistä tulee Linnakankaan koulun oppilaita. Koulu alkaa torstaina 9. elokuuta.
Senkin Alva, Elna ja Olga tietävät, moneltako koulu torstaina alkaa.
– Yheksältä, kuuluu vastaus.
Kun äiti Anna Määttä ilmoitti keväällä tyttönsä kouluun, hän esitti tärkeän toivomuksen. Se oli myös koulun kanta asiaan ja myös esikouluopettajan ehdotus.
– Tytöt sijoitetaan eri luokkiin. Se tulee olemaan tyttöjen elämässä todella iso muutos. On kuitenkin tärkeää, että he oppivat toimimaan myös yksin ja saavat aivan omiakin kavereita. Tähän asti he ovat olleet hyvin pitkälle yhdessä, vaikka kavereitakin on toki ollut, Oulussa lastentarhanopettajana työskentelevä Määttä toteaa.
Alva, Elna ja Olga ovat valmistautuneet hyvin haastatteluun. He haluavat kertoa tärkeän uutisen mahdollisimman pian. Asia liittyy omaan opettajaan. Asiaa on käyty kotona yhdessä äidin kanssa läpi. Tietysti tulevat ekaluokkalaiset tietävät oman opettajansa nimen, aivan ikioman opettajansa nimen, totta kai!
– Eeva, kertoo Alva.
– Terja, tietää Elna.
– Ulla-Maija, paljastaa Olga.
Nämä reippaat tytöt odottavat malttamattomasti koulun alkamista, koska silloin tapahtuu niin paljon mukavia asioita.
– Koulussa saa uusia kavereita, Olga hymyilee.
Alva ja Elna ovat samaa mieltä. Siitäkin jutellaan, että koulussa on myös valmiiksi kavereita, esimerkiksi samassa esikoulussa olleita.
HARVALLA on niin lyhyt ja turvallinen koulumatka kuin näillä tytöillä. Koululle on tyttöjen kotoa vain 300 metriä. Koululle johtaa turvallinen kevyen liikenteen väylä. Tien ylityksiäkään ei ole matkan varrella.
Seuraavaksi keskustellaan siitä, mihin aikaan koululle pitää lähteä kävelemään, että ehtii varmasti ajoissa perille. Äidin mielestä viisitoista minuttia riittää. Tytöt ovat samaa mieltä. Alva, Elna ja Olga kulkevat koulumatkansa kävellen.
Tytöt ovat armeliaasti luvanneet, että isi tai äiti voivat saattaa heidät ensimmäisinä päivinä kouluun. Ensi torstaina tämän ison tehtävän saa Hannu-isi.
– Ai isikö lähtee meitä saattamaan, tytöt kysyvät ja hyväksyvät oitis isin saattajaksi.
Isi oli tärkeässä roolissa myös pari viikkoa sitten, kun tytöille lähdettiin ostamaan ikioma koulureppu. Repun esitteleminen on tytöille mieluisaa puuhaa. Pinkissä repussa riippuu kolme eri väristä pörrölelua, Elnalla punainen, Alvalla violetti ja Olgalla valkea.
Repun sisällä on jokaisella ikioma penaali, mutta myös pieni sateenvarjo.
– Isihän onkin ollut tosi huomaavainen, koska tokihan joskus on myös vesisadepäiviä, äiti-Anna hymyilee.
YKSI tärkeä asia on vielä käymättä läpi. Joko reippaat tytöt tietävät, mitä he laittavat ensi torstaina kouluun päälle? Haastattelupäivään mennessä vain Elna oli ehtinyt miettiä asiaa.
– Ehkä nämä raitahousut tai ehkä sittenkin uudet jumppahousut, yksisarvisen paidan ja sukat, Elna luettelee.
Nyt myös Alva innostuu vaatteista.
– Jospa panisin sen vesimeloni-T-paidan, uuden karvapuseron ja ehkä farkut. Niin ja tietysti uudet sukat.
Olga aikoo vielä miettiä asiaa. Ehtiihän sitä, vielä monta päivää aikaa miettiä.
MÄÄTÄN kolmostytöt eivät mene aamu- tai iltapäiväkerhoon. Siksi toivomus on, että tyttöjen koulupäivät alkaisivat samaan aikaan.
– Se helpottaisi tietysti aamujen sujumista, Anna Määttä miettii.
Kotona on puhuttu yhdessä myös siitä, mitä tarkoittaa käytännössä, kun on koululainen.
– Ensin pitää tehdä läksyt ja vasta sen jälkeen voi mennä kavereilla. Välipalaakin pitää muistaa ottaa, sanoo Alva.
ISÄLLE ja äidille kolmosten kouluun lähtö on iso asia. Yksi elämänjakso on nyt takanapäin. Pikkuiset ovat kasvaneet kouluikään. ”Napanuora” kotiin on katkeamassa.
– Kun muistaa tyttöjen syntymää, niin nyt tuntuu, että hupsista, nytkö ollaan jo tässä. Vasta he olivat 1100-1300 gramman painoisia ja keskoskaapeissa. Vauvat olivat kahdeksan viikkoa sairaalassa. Sitten alkoi meidän perheen erilainen arki. Koin heti alussa, että olemme saaneet sanomattoman kallisarvoisen lahjan elämäämme. Samaa mieltä olemme edelleen, Anna Määttä sanoo.
Anna itse aloitti aikanaan koulun Oulun Mäntylän koulussa. Isä-Hannun koulutie alkoi Kempeleessä. Perhe rakensi vuotta ennen kolmosten syntymää uuden kodin Linnakankaalle.
Linnakankaan koulu on Määtän perheelle entuudestaan tuttu isompien sisarusten kautta. Koulun laajennus otetaan tässäkin perheessä ilolla vastaan.
– Todella ihana koulu meidän ekaluokkalaisilla on mutta mahtavia ovat opettajatkin, Anna sanoo.
Tulevat koululaiset Alva, Elna ja Olga kuuntelevat tarkkaavaisina äidin sanoja. Tyttöjä hymyilyttää. Koulu on aivan varmasti ihana asia.