Kevät etenee tuskallisen hitaasti meidän mieletämme. Uutta lunta sataa ja pohjoisempana talvi ei ole juurikaan antautunut keväälle. Pohjoisella on loistavat hiihtokelit aina vaan ja kausi jatkuu kunnollisena loppuun asti. Lopultahan ihmisten innostus hiihtämiseen loppuu oli kelejä tai ei.
Mutta ihmetellä voi luonnon sopeutumista oleviin oloihin. Ilmastomuutossyyttelyn syövereissä kuvitelemme helposti sääoloja väärin. Tällaisia keväitä on ollut aikojen myötä hyvinkin usein. Luonto kasvistomme on siihen sopeutunut paljon paremmin, kuin silloin jos aikaisessa vaiheessa tulee lämpimämpiä säitä. Esimerkiksi mustat varikset ovat siirtäneet pesimisensä aloittamista viikkokausia. Karinkannan pelloilla sään lämpenemistä odottavat tuhannet ja taas tuhannet hanhet ja muut muuttolinnut. Ne tietävät edessä olevat talviset olosuhteet,eivätkä jatka muuttolentoaan normaalin aikataulun mukaan.
Luonto ei näytä millään tunnustavan ilmastomuutos propakandaa. Se elää omaa elämäänsä sopeutuen oleviin oloihin. Onneksi. Ihmisen vaikutus luonnon suureen, miljoonien vuosien aikana muokattuun kokonaisuuteen lienee kovin pieni. Elämme siinä ihmetellen sen moninaista kauneutta ja ainutlaatuisuutta. Ja niin pitää ollakin.