Luonto on Päl­vil­le muusa ja läh­tö­koh­ta – Pe­rä­me­ren suu­rim­man saaren voi­mak­kaat, karut ja rii­su­tut ele­men­tit kuu­lu­vat hänen sie­lun­mai­se­maan­sa

Hailuotolaistaustaisen Pälvi Hannin Galleria Harmajassa esillä olevassa Floran talossa -näyttelyn pääroolissa ovat erilaiset muodot: tuulensuojat, majakat, lehdet ja nuput.

Kuva: Tarja Myllyaho

Kuvataiteilija Pälvi Hannille luonto on tärkeä aihe ja taiteen selkeä lähtökohta. Sitä voisi kutsua hänen muusakseen. Jopa rakastetuksi, joskaan ei ehkä ihan sanan klassisessa merkityksessä.

– Luonto on kokonaisvaltainen kokemus ja luonnossa kulkeminen antaa sytykkeitä kuva-aiheisiini. Esimerkiksi kun myrskyää ja meri pauhaa – taivas ja meri näyttävät samalta eivätkä erotu toisistaan. Aihe on suoraan edessäni näkymänä ja aistihavaintona, jonka tallennan muistiini, Hanni kuvailee.

– Käveleminen metsässä havupuiden tuoksussa on hieno hetki. Koivun silmut, kevään ensimmäiset vihreät värit, vedestä pilkottava kiven pinta tai rantaan ajautuneet puut ja kasvit. Niistä syntyvät teoksiini muodot ja värit, taiteilija jatkaa.

Taide ei ole pelkästään rekisteröimismenetelmä, tapa tarkastella maailmaa tai keino kertoa tarinoita. Hannille se on vähän kaikkea näistä.

– Tallennan hetkiä, muistikuvia tai aistikokemuksia. Kulkiessani luonnossa sieltä saattaa tarttua mukaan hetki, joka voi muuttua tärkeäksi elementiksi teokseen. Teokseni eivät ole pelkästään konkreettisia tutkielmia luonnon muodoista, vaan mukana on aisti- ja muistikokemuksiakin.

Hannin teokset on pääasiallisesti toteutettu taidegrafiikan eri menetelmiä yhdistämällä. Usein teokset ovat perinteistä metalligrafiikkaa, johon hän yhdistää nykyään myös serigrafiaa. Teoskuvat painetaan paperille painolevyltä.

– Kun menin taidekouluun, se tuntui heti alkuun menetelmältä ja tekniikalta, joka yksinkertaisesti kiinnosti itseäni eniten. Jonkin verran olen viime aikoina tehnyt töitä myös ihan muista materiaaleista. Viimeisin julkinen teokseni on tehty betonista Tampereelle.

Hanni valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä.

Sen jälkeen kutsui Tampere, missä hän edelleen asuu. Synnyinpaikka on Oulu, mutta juuret ovat kuitenkin Perämeren suurimmalla saarella.

– Voisi sanoa, että olen kotoisin Hailuodosta. Perheemme muutti sinne, kun menin ensimmäiselle luokalle. Olen viettänyt peruskouluaikani Hailuodossa. Se merkitsee minulle todella paljon.

– Teoksissani on usein esillä luonto, sen muodot ja vahva luontokokemus. Kyllä se sieltä tulee, se on ihan selvä. Meri, taivas ja maa – ne elementit ovat siellä niin voimakkaat, karut ja riisutut. Se on minun sielunmaisemaani.

Viime viikon torstaina vietettiin Hannin viimeisimmän näyttelyn avajaisia. Taiteilijan töitä on nähtävillä Oulussa Galleria Harmajassa. Käsialassa näkyy luonnon kuvakieli.

– Floran talossa -näyttely koostuu useista teoksista, pienistä tarinoista, joissa päärooleissa ovat erilaiset muodot – enemmän tai vähemmän abstrahoituna. Niistä löytyy kaikkea. Tuulensuojia, majakoita, lehtiä ja nuppuja, erilaisia tutkimusmatkoja ja havaintoja luonnon maailmasta. Sieltä löytyy muotoja, pintoja ja värialueita, joilla on yhteneväisiä tekijöitä luontoteeman kanssa.

Taiteilijan töitä on ollut näytteillä muun muassa Italiassa, Bulgariassa ja Puolassa. Teoksia on päätynyt niin valtion, Kelan kuin seurakuntayhtymienkin kokoelmiin. Taide on Hannille tärkeä osa elämää, mutta myös elinkeino. Ja hän tietää olevansa onnellisessa asemassa.

– Eihän tätä nuorena välttämättä ajatellut ammattina. Se ei ehkä ollut se kirkkain ajatus siinä vaiheessa, vaan intohimo tekemiseen. Se on valjennut ajan myötä. Olen onnekas, kun kuvataiteilijana asiani ovat menneet hyvin ja voin tehdä työtäni päätoimisesti.

Onnellinen on sana, joka kuvaa hyvin taidegraafikon elämää muutenkin. Hän on toiveikas ja tyytyväinen. Ja vaikka taide onkin suuri osa elämää, siihen mahtuu paljon muutakin. Oma perhe ja lapset ovat tärkeitä. Kun sekä läheiset että itse voi hyvin, elementit hyvään elämään ovat paketissa.

– Vähän niin kuin Nykäsen Matti sanoi, elämä on ihmisen parasta aikaa. Pitäisi muistaa nauttia ja elääkin, eikä vain suorittaa ja tehdä asioita. Pysähtyä vaikka siihen kiven tai kannon nokalle. Olipa sitten metsässä tai meren äärellä. Pysähtyä ja nauttia siitä, mitä on.