Lumijoki Elokuvakerho Lumikinon tuorein teos on ehtinyt jo raakaleikkausvaiheeseen. ”Rakkaus vähän kallellaan” on vuoteen 1956 sijoittuva maalaiskomedia ja jatkoa viime syksynä ensi-iltansa saaneelle elokuvalle ”Hilpeä majuri”.
– Vauhdikkaita käänteitä riittää, on niin kirkollista valtaa ohjailemassa elämää, juopottelusta aiheutuvia sotkuja ja romantiikkaa. Hyvän tarinan ympärille on ollut helppoa tehdä elokuvaa, kertoo yksi kolmesta käsikirjoittajasta ja toisena, avustavana ohjaajanakin toiminut Heikki Laurila tyytyväisenä.
Käsikirjoitus syntyi lopulta kolmen henkilön työpanoksen – Laurilan, ohjaaja Katja Lapinkankaan ja Mari Beltin yhteistyön voimin.
– Elokuvanteko on eräänlaista talonrakennusta, valmistumisen jälkeen tuli syksyllä tyhjä olo. Aloimme sitten heti työskennellä uuden tarinan parissa. Meitä kiehtoi ajankuva ja jatkumo sotatilasta rauhan ajan Suomeen, Laurila sanoo.
– Kirjoitusprosessi oli erittäin mielenkiintoinen! Jännittävää oli kun sai itse vaikuttaa kaikkeen, jokaiseen kohtaukseen ja repliikkiin. Toisaalta se vaati myös uskoa omiin taitoihin, että luovuutta riitti, Katja Lapinkangas toteaa.
Sotavuosiin sijoittuneihin Lumikinon aiempiin elokuviin verrattuna Lapinkangas kokee tuoneensa mukaan erityisesti naisellista näkökulmaa mukaan.
– Heikki on luonteeltaan todella vastaanottavainen, hän innostui kaikista ideoista, Lapinkangas naurahtaa.
Molemmat kiittelevät vuolaasti elokuvanteossa mukana ollutta taitavaa porukkaa, joita Laurilan mukaan aktiivisia on noin kolmisenkymmentä. Erityisesti ihmisten sitoutuneisuus projektiin oli tärkeää.
– Monet henkilöt ja perheet joustivat, kun kuvausviikonloppuja pidettiin. Näyttelijätkään eivät voi kesken kaiken noin vain vaihtua, siksi oli hienoa huomata, että kaikki olivat sydämellä mukana.
Nimenomaan yhteistyö tuntuu olevan avainsana Lumikinon toiminnassa. Kuvausporukan panoksen lisäksi avustusta elokuvantekoon heltisi Lumijoen kunnalta, ja Lumijoen nuorisoseura on toiminut kuvausviikonloppujen tukikohtana ja tarjonnut aikalaisvaatetusta hyödynnettäväksi.
Tuoretta kulmaa tekemiseen on tuonut myös kehittyvä tekniikka. Uutta elokuvaa on kuvattu 4K-kameralla, ja tekninen puoli editointiohjelmia ja äänityötä myöten on ottanut aimo harppauksia eteenpäin, kiitos asiantuntijana toimineen Olli Mattilan.
Ohjaajan pesti oli Lapinkankaalle nimenomaan elokuvan saralla uutta, teatterin parissa hän on tehnyt niin ohjauksia kuin näyttelijänkin hommia.
– Ohjaaminen oli tosi luontevaa mutta myös haastavaa, siinä täytyy olla koko ajan kaikki langat käsissä. Oman mausteensa siihen toi myös se, että olin joissain kohtauksissa näyttelijänä mukana. Täytyi pystyä vaihtamaan tilanteesta tilanteeseen!
Vielä ei raakaleikkausta tekevä Heikki Laurila uskalla tarkkaa ensi-illan ajankohtaa luvata. Hiljaa hyvää tulee, tuntuu olevan päällimmäisenä ajatuksena.
– Reilun tunnin mittainen elokuva tästä tulee. Sen pituinen filmi vaatii kuitenkin valtavasti töitä valmistuakseen. Leikkaaminen itsessäänkin on aikaavievää puuhaa, Laurila kertoo ja toteaa, että leikkaajallakin on väliä: joku muu voi saada kuvatuista kohtauksista leikattua täysin erilaisen elokuvan kuin hän.
Katja Lapinkangas harmittelee, ettei ole kesäteatterikiireiltään ehtinyt osallistua vielä leikkausprosessiin. Työsarkaa kuitenkin riittää.
– Markkinointiin kaivattaisiin myös asiantuntevaa väkeä, jotta saadaan elokuva valmistuttuaan ihmisten tietoisuuteen, hän pohtii.
Varmaa joka tapauksessa on, että jatkoa elokuvanteolle on tämänkin projektin jälkeen luvassa. Näin vakuuttavat sekä Lapinkangas että Laurila.
– Ihmiset ovat olleet hirveän innostuneita osallistumaan elokuvan tekemiseen, ja uusia ideoitakin on jo ilmassa!
kim.kauppi@rantalakeus.fi