Lu­mi­jo­kis­läh­töi­sen Ainon ura vei läpi la­si­kat­to­jen

Aino Sallinen oli ensimmäinen yliopiston naisrehtori Suomessa.

Kuva: Petteri Kivim‰ki

Lumijokiset juuret omaava Aino Sallinen, 70, on ennättänyt elämänsä aikana murtaa useampia lasikattoja. Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo on mennyt Sallisen työuran alkuajoista eteenpäin, toivoisi hän kehityksen edenneen vieläkin pidemmälle.

Jyväskylän yliopiston pitkäaikaisimpana rehtorina tutuksi tullut Sallinen näkee, että suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen piirteitä, jotka vaikeuttavat naisten urakehitystä ja etenemistä johtotehtäviin. Yhtenä suurimpana tekijänä hän mainitsee suomalaisen kulttuurin ja kasvatusmallin: tyttöjä ei ole perinteisesti rohkaistu ajattelemaan, että he pärjäävät siinä missä pojatkin.

Pinttyneet asenteet näkyvät yhä tänäkin päivänä.

– Naisia tulisi rohkaista enemmän. Ja naisten tulisi myös rohkeammin hakeutua vaativiin tehtäviin. Tasa-arvon vuoksi on tehtävä töitä jatkuvasti – ja sitkeästi. Usein tuntuu, että kun mennään yksi askel eteenpäin niin sitten seuraavaksi otetaan kaksi taaksepäin, Sallinen muotoilee.

Rohkeus mennä eteenpäin näkyi Aino Sallisen luonteessa jo varhain. Hän muutti lapsuudenkodistaan kymmenvuotiaana oppikoulun perässä kortteeriin Liminkaan. Ylioppilastutkinnon jälkeen Sallinen jatkoi Jyväskylään ja Ouluun yliopisto-opintojen pariin. Yliopistoaikana opintie vei Yhdysvaltojen Tallahasseen ja Unkarin Debreceniin saakka. Nykyisin hänen kotipaikkanaan toimii pääkaupunkiseutu, mutta kytkös vanhaan kotikylään ei kuitenkaan ole katkennut.

– Kotitilallamme on jatkaja, ja kaikki sisarukset asuvat Oulun seudulla. Viime syksynä kävin myös puhumassa Hirvasniemen kyläjuhlissa. Minulla on edelleen kiinteä yhteys Lumijokeen, Sallinen toteaa.

Sallinen on valmistunut Oulun yliopistosta kirjallisuuden maisteriksi sekä Jyväskylän yliopistosta suomen kielen lisensiaatiksi ja puheviestinnän tohtoriksi. Hän on ollut myös omalta osaltaan luomassa Suomeen uutta tieteenalaa. Jyväskylän yliopistoon perustettiin ensimmäinen puheviestinnän professuuri vuonna 1984, ja ensimmäinen puheviestinnän väitöskirja, Finnish Communication Reticense, valmistui Sallisen nimissä vuonna 1986. Tämä teki hänestä Suomen ja koko pohjoismaiden ensimmäisen puheviestinnän professorin.

Uran uurtaminen jatkui, kun Sallista pyydettiin asetumaan ehdolle vuoden 1992 Jyväskylän rehtorin vaaliin, jonka hän voittikin.

– Olin ensimmäinen yliopiston naisrehtori Suomessa ja Pohjoismaissa toinen. Toimin rehtorina vuoteen 2012 saakka, eli runsaat 20 vuotta. Olin siis Jyväskylän yliopiston pitkäaikaisin rehtori. Työsuhteen pituus on myös valtakunnallisesti harvinainen.

Sallinen aloitti rehtorityönsä 1990-luvun synkimmän laman aikaan. Talouskriisistä huolimatta yliopistoa oli luotsattava pelotta kohti tulevaa.

– Oli käynnistettävä suuria rakennushankkeita. Noina aikoina yliopistoa rakennettiin enemmän kuin koskaan, hän muistelee.

Talouden vakiinnuttamisen lisäksi yliopistossa tähdättiin tieteen ja opetuksen tason nostamiseen sekä vetovoimaisuuden lisäämiseen. Kehitystyö alkoi kantaa hedelmää, mikä näkyi muun muassa tutkintomäärissä, joissa yliopisto ylitti opetusministeriön asettamat rajat vuosi toisensa jälkeen.

– Kun aloitin vuonna 1992 oli väitöksiä noin 20–30 vuodessa. Lopettaessani vastaava luku oli noin 160. Se kertoo kuinka moninkertainen nousu tapahtui ja miten paljon tieteen ja tohtorikoulutuksen pohjaa saatiin vahvistettua.

Rehtoriudesta puhuessaan Sallinen ei halua liikaa korostaa naisnäkökulmaa. Samalla hän kuitenkin myöntää valintansa olleen aikanaan iso uutinen, joka sai pääosin myönteisen vastaanoton. Hän muistuttaa, että yliopistojen rehtorit valitaan professorijoukosta, jossa naiset ovat selkeä vähemmistö.

– Joka neljäs professoreista on nainen. Kun saadaan lisää naisia professoreiksi, on suurempi todennäköisyys, että heitä valitaan useammin myös rehtoriksi.

Vaikka Sallinen jäi eläkkeelle jo useampi vuosi sitten, on hänelle edelleen vahva sidos yliopistomaailmaan. Hän toimii Jyväskylän yliopistoa tukevana emeritaprofessorina ja hänen työnsä moninaisissa luottamustehtävissä jatkuu yhä edelleen. Pelkäksi oloneuvokseksi jääminen ei ole tätä naista houkutellut.

– Olen minä päässyt eläkepäivistäkin nauttimaan. Nyt pääsen valitsemaan mitä teen ja saan myös olla mummuna kahdelle lapsenlapselleni, hän tarkentaa.

Uraauurtavaa oli sekin, että Sallinen nousi ensimmäisenä naisena Merita Pankki Oyj:n hallintoneuvoston puheenjohtajaksi sekä ritarikunnan kansleriksi, joka esittelee itsenäisyyspäivän kunniamerkit presidentille. Hän jatkoi jälkimmäisessä tehtävässä vuoden 2016 loppuun saakka.

– Olin toiminnassa mukana kaikkiaan 20 vuotta, eli kolmen eri presidentin aikana. Olen ollut valmistelemassa 120 000 kunniamerkin valintaa ja esitellyt niistä 60 000 presidentille.

Sallinen arvelee yliopistomaailman nykyhaasteiden löytyvän laatukysymyksistä, talouden ja rahoituksen turvaamisesta sekä rakenteellisesta kehittämisestä. Hän muistuttaa, ettei laatua voida enää mitata ainoastaan Suomen mittakaavassa vaan on ajateltava kansainvälisesti.

Nykyisen yliopistotutkintojen määrän Sallinen arvioi olevan valtakunnallisesti tarkasteltuna hyvällä mallilla. Tästä huolimatta keskeyttäjien määrä huolettaa häntä.

– On suuri määrä opiskelijoita, jotka eivät koskaan saata tutkintoaan loppuun. Yksi syy on pro gradu -tutkielma, joka on monelle kompastuskivi. Yliopisto-opiskelijoille kaikista vaikeimpia asioita on itse toimiminen, tekeminen ja tutkiminen. Taustalla voi tietenkin olla myös aiheen valintaan, ohjauksen puutteeseen tai työelämään liittyviä syitä. Opiskelijoiden tulisi muistaa, että pro gradu ei ole elämäntyö vaan opinnäyte, Sallinen kiteyttää.