Siitä on nyt nelisen vuotta, kun lumijokinen Moona Ollakka lähti tuttujensa mukana kokeilemaan ampumahiihtoa. Hiihtäminen oli toki jo tuttua puuhaa, mutta yhdistelmälajin suhteen tyttösellä ei ollut suurempia odotuksia.
Sillä reissulla alkunsa sai pitkäaikainen harrastus.
– Se oli hauskaa! Pelkkä maastohiihto ei ehkä ole minun juttuni, mutta ampuminen toi siihen mukavan lisäosan. Ampumahiihdossa minua kiehtoo se, että siinä on molempia. Tykkään keskittyä moneen asiaan, Ollakka summaa.
– Harrastus- ja harjoittelumäärät riippuvat paljon viikosta. On kovempia viikkoja ja välillä lepopainotteisia viikkoja. Treenimäärä on viikossa kymmenen ja viidentoista tunnin välillä. Siihen päälle tulee vielä ampumatreenit. Niitä on kahdesti viikossa ja tietysti harjoittelen ammuntaa myös kotona, hän laskeskelee.
Keväällä Ollakka valittiin Vuokatti–Ruka Urheiluakatemian yläkoululeiritykseen. Porukkaan otettiin parisenkymmentä nuorta ampumahiihtäjää eri puolilta Suomea. Väistämättä herää ajatus siitä, onko harrastaminen vielä harrastamista vai joko kyseessä on tarkkaan suunniteltu urheilu-ura?
– Kyllä tämä vielä harrastamista on, mutta tosissani haluan kehittyä. Sain keväällä omassa ikäluokassani SM-ampumahiihdoista pronssia. Viimeistään sen jälkeen aloin miettimään kultaa. Se on minun tavoitteeni ja sitä kohti mennään, ampumahiihtäjä puntaroi.
Lue lisää 22.7. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!