Lumijoki – Nyt kun uusi koulu valmistuu niin olisiko paikallaan kutoa talkoilla koululaisille sinne villasukkia? Siellähän jätetään jatkossa kengät eteiseen, joten voisi olla mukava vetäistä villasukat tunneille pieniin jalkoihin, mietti lumijokinen Pirkko Pönni Lumijoen Facebook-ryhmässä viime torstaina.
Postaus keräsi nopeasti kymmenittäin tykkäyksiä ja kommentteja. Pönni kertoo täräyttäneensä viestin sosiaaliseen mediaan aamuvarhaisella ilman sen suurempia suunnitelmia.
Tämän viikon alussa ajatus oli kuitenkin jo hioutunut konkreettisempaan suuntaan. Nyt käynnissä on haastekampanja, jonka taakse on asettunut kourallinen kutomataitoista naisväkeä. Tavoitteena on saada koko kylä kutomaan villasukkia uuteen hirsikouluun siirtyville oppilaille.
– Rehtori Kari Satamokin sanoi, että hyvä ajatus. Nyt pitäisi 175 paria kutoa. Takaraja laitettiin maaliskuun loppuun, Pönni tuumaa.
Kaikki ovat tervetulleita mukaan kutomisurakkaan. Valmiit sukat kerätään Lumijoen keskustassa toimivalle Lumikirppikselle.
Maanantai-iltana kirppiksellä piipahti Pönni sekä Eila Lehtimäki, Paula Prokkola ja Anna-Maija Lukkarila, jotka hekin olivat innostuneet tarttumaan puikkoihin. Haastetta varten tehtailtuja villasukkia oli naisten laskujen mukaan kasassa jo toistakymmentä.
Lehtimäen mukana kulki kori, jossa lepäsi sukkia useampi pari. Prokkola oli kutoa paukuttanut ruokatunnilla villasukan varrellisen verran.
– Uusi koulu rakennetaan lasten hyvinvoinnin tähden. Villasukkakin on yksi hyvinvointiasia, Prokkola summasi kudinta esitellessään.
– Moni kaveri on luvannut kutoa ainakin yhdet sukat, Pönni iloitsi.
Naiset heräsivät miettimään, millainen lattiamateriaali kouluun tulee. Onko villasukka liukas? Pitäisikö sukkiin asentaa ehkä jonkinlaiset jarrut alle?
– Se on käsittelemätön lankkulattia. Ei se ole liukas, yksi totesi.
– Ja eihän koulussa saa juosta, muistutti toinen.
Villasukat tehdään hirsikoulussa aloittavien alakoululaisten mittojen mukaan. Kirpputorille kokoontuneet kutojat alkoivat miettiä, kuinka iso jalka on ekaluokkalaisella. Entä nelosluokkalaisella? Lopulta päästiin siihen tulokseen, että parikymmentä senttiä on todennäköisesti hyvä keskiarvo sukan jalkaterän mitaksi.
– Jossain vaiheessahan me voimme tehdä inventaarion, että mitä kokoja on ja mitä ei, yksi ehdotti.
– Ja villasukan kanssa ei tarvitse olla ihan niin sentilleen, lohduttautui toinen.
Kutomishaaste jalostui naisten rupatellessa. Keskusteluun nousi vanhan ajan ompeluseurat.
– Mehän voisimme jonakin iltana pitää sellainen opetteluilta, jossa käytäisiin läpi kantapään tekoa, Pönni ideoi.
Ajatus sai heti hyväksyvän vastaanoton. Aikaa ja paikkaa ei siltä seisomalta päätetty, mutta lisätietoa luvattiin välittää eteenpäin Facebookin kautta.
Naiset korostavat, että urakkaa viedään eteenpäin talkoohengessä – yksi villasukka kerrallaan. Kaikkien panos on tärkeä, vaikka villasukkia syntyisikin vain yhden parin verran. Tässäkin porukassa on monen eri tason kutojia: Lehtimäki innostui kutomisesta jo lapsuusvuosinaan, ja Pönni puolestaan paljasti oppineensa oikeaoppisen kantapään teon vasta kuukausi sitten.
Lukkarila kertoo aina tehneensä käsitöitä, mutta kutomiseen hän hurahti toden teolla vasta viime syksynä.
– Ennen inhosin kutomista. Nyt olen tehnyt 25 pitkävartiset sukat. Kutominen on hyvä rentoutumiskeino.
Pönni, Prokkola, Lukkarila ja Lehtimäki aikovat kaikki omistautua haasteen maaliin saattamiselle. Samalla he toivovat, että myös muut lumijokiset osallistuisivat yhteiseen ponnistukseen.
– Jos me saadaan vielä useampi näitä tekemään, niin ne 175 sukkapariahan tulee äkkiä, Prokkola tsemppaa.